Koirien geenitestaus on lisääntynyt viime vuosina. Testejä hyödynnetään rodunjalostuksessa, ja niiden tuloksista voidaan päätellä koiran ominaisuuksia. MTV Uutiset kysyi neljän monirotuisen koiran omistajalta heidän teettämiensä geenitestien tulokset, joista osa yllätti.
Geenitestien hyödyntäminen koiranjalostuksen apuvälineenä on lisääntynyt huomattavasti kymmenen vuoden aikana, kerrotaan Kennelliitosta.
Geenitestejä tekevät kasvattajat, koirien omistajat ja eläinlääkärit eri syistä.
Testeistä on hyötyä koiralle ja omistajalle, koska ne kartoittavat sairausriskejä. Näin omistajat voivat valmistautua koiralle mahdollisesti iän myötä tuleviin vaivoihin.
Toisaalta pentuja teettäessä voidaan katsoa, ettei kahta samaa tautigeeniä kantavaa yhytetä yhteen.
Esimerkiksi suomenajokoirille testejä teetetään ataksian varalta. Ataksia on neurologinen oire, johon liittyvät komplikaatiot heikentävät elinajanodotetta ja voivat jopa aiheuttaa kuoleman.
Testi voi tuoda valaistusta myös siihen, miksi koiralla on tietynlainen turkki tai tietynmuotoiset korvat, ja onko koiran perimässä jahti-, vahti- vai paimenkoiraa – eli miksi koira käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy ja miten sitä kannattaisi kouluttaa, hoitaa ja ruokkia.
Mitä koirarotuja eläinlääkäri ei kokemuksensa perusteella ottaisi itse? Juttu jatkuu videon alla.
5:50Eläinlääkäri Tiina Wright ei halua suoranaisesti lytätä mitään tiettyä rotua, mutta eläinlääkärin näkökulmasta tiettyjä jalostuksellisesti rakenteellisia ongelmia ei voi olla huomioimatta.
Adoptoiminen lisännyt kiinnostusta
Monirotuisten koirien geenitestien ja dna-testauksen suosion kasvua on vauhdittanut koirien adoptoimisen lisääntyminen eli rescuekoirien hankkiminen.
Monirotukoirien omistajat kysyvät neuvoa ja hakevat tietoa testeistä rescue-yhdistyksistä, eläinlääkäristä, netistä ja toisiltaan. Monella kun jo on kokemusta testauksesta.
Rotujärjestöt antavat rotukoirien omistajille suosituksia siihen, mitä testejä koirilta olisi hyvä ottaa jalostusta ajatellen.
Viisi eri koiraa, kolme samaa tulosta
MTV Uutiset kysyi neljän monirotuisen koiran omistajalta heidän teettämiensä geenitestien tulokset.
Kaikki koirat olivat niin sanottuja pelastettuja koiria, jotka oli otettu rescueyhdistys Hard Luck Pawsin (HLP) kautta. Kolme koirista oli tullut Kreikasta ja yksi Romaniasta.
Kolme adoptoijaa oli teettänyt Embarkin "perusgeenitestin" ja yksi Embarkin Breed + Healthin. Testit maksoivat 120–190 euroa. Koiran geenitestejä valmistavia merkkejä ovat myös esimerkiksi Koko Genetics, myDogDNA ja EasyDNA.
Testi tehtiin ottamalla näyte koiran posken limakalvosta pumpulipuikolla.
Tulokset tulivat kaikille muutamassa viikossa.
Kyseiseen testiin testaajat sanovat päätyneensä muun muassa siksi, että testi osoittautui laajimmaksi dna-testiksi roturepertuaarinsa perusteella.
Siru tuli Jaana Rantaman perheeseen lokakuussa 2024.Jaana Rantama
Helsinkiläinen Jaana Rantama hankki uuden koiran sen jälkeen, kun aika jätti hänen edellisistä lemmikeistään, bostoninterriereistä Viivistä ja Samusta.
Julkisuudessa keskusteltiin samaan aikaan bostoninterrierien ongelmista, ja Rantama päätyi monirotuiseen.
Hän kertoo nähneensä Hard Luck Pawsin sivuilla niin "surkean näköisen eläimen", että "kukaan ei sen näköistä ota, jos hän ei sitä tee". Kävi lisäksi ilmi, että koira oli hänen tyttärensä perheen tulevan adoptiokoiran Sagan emo.
Vajaan kolmen vuoden kuluttua Kaisla sairastui vakavasti ja jouduttiin lopettamaan.
Tämä tomera vedenvartija on nyt jo edesmennyt Kaisla.Jaana Rantama
Seuraavakin koira löytyi HLP:n kautta. Siru tuli perheeseen lokakuun 2024 lopussa noin kymmenkuisena.
Ongelmitta ei tälläkään kertaa säästytty. Yksi pulma oli Sirun mieltymys syödä kangasta.
– Ensimmäisen neljän kuukauden aikana Siru rei’itti kolme sohvaa, useamman maton, päiväpeitteitä, verhoja, peittoja, auton turvavyön. Lista on pitkä, ja välillä vaivuin jo epätoivoon, Rantama kertoo.
Rantama sanoo epäilleensä koko ajan, että Sirulla on jokin vaiva, ja lopulta syyksi kankaan syömiselle selvisi ruoka-aineallergia.
Miten käsityksemme koirista on muuttunut viime vuosien aikana? Juttu jatkuu videon alla.
5:53Tiedekulman ja MTV Uutisten Ymmärrätkö koiraasi? -tapahtumassa selvitettiin, miten hyvin ihmiset ymmärtävät koiria ja koirat ihmisiä. Tuoreinta tutkimustietoa tarjoilivat väitöskirjatutkija Nona Borgström, molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi ja eläinten käyttäytymistieteen dosentti Katriina Tiira.
– Sirulla oli koko ajan huono olo sopimattoman ruuan vuoksi. Kun siirryimme hypoallergiseen ruokavalioon, kankaan syöminen loppui ja Siru rauhoittui.
Rantama päätti jo Kaislan kohdalla selvittää, mitä rotuja siinä on. Kyse oli hänen mukaansa uteliaisuudesta.
Tulos oli mielenkiintoinen.
– Kaisla oli testin mukaan sataprosenttisesti Eastern European Village Dog eli puhtaasti kaduilla vapaana vuosisatoja eläneiden koirien jälkeläinen. Minusta tämä oli kiehtova tulos.
Embarkin kuvauksen mukaan kyläkoirat ovat niin sanottuja kulkukoiria, joiden esi-isät ovat kotoisin tietyltä maantieteelliseltä alueelta. Ne ovat käytännössä alueen alkuperäisen koirapopulaation jälkeläisiä.
Kyläkoiria on monenlaisia, ja ne voivat poiketa toisistaan asuinpaikan mukaan. Yleensä ne ovat keskikokoisia, ja niillä on terävä kuono.
Myös Siru osoittautui saman geenitestin perusteella itäeurooppalaiseksi kyläkoiraksi.
Muun muassa tältä näyttää itäeurooppalainen kyläkoira. Kuvassa Siru.Jaana Rantama
Rantama sanoo, että ei suhtaudu testitulokseen liian vakavasti, mutta uskoo, että se kertoo aika paljon koiran perimästä.
– Tavoitteemme ottaa jokin muu kuin rotukoira bostoneiden jälkeen täyttyi siis sataprosenttisesti, hän kommentoi.
Sini Lumivuoren Lara
Lara tuli Sini Lumivuorelle kesällä 2020.Sini Lumivuori
Helsinkiläinen Sini Lumivuori joutui luopuman edellisestä koirastaan, "elämänsä koirasta" Ricosta viime kesänä 2024 koiran syövän takia. Rico oli lapinkoira. Lumivuoren lapsuusperheessä taas oli ollut kodinvaihtaja belgianpaimenkoira.
Lara tuli Lumivuorelle kesällä 2020 arviolta vuoden ikäisenä "pienenä varjossa kasvaneena koiran taimena" Romaniasta.
Lara osoittautui luonteeltaan herkäksi "tunteitten tulkiksi".
– Alussa se oli arka, ja todella moni uusi asia jännitti häntä. Nykyään uteliaisuus vie voiton ja pienet kannustavat sanat saavat sen rohkaistumaan, kun se saa edetä omilla ehdoillansa tilanteessa, Lumivuori kuvaa.
Lumivuorella ei ollut aiemmin ollut sekarotuista koiraa, ja ajatus dna-testistä lähti osittain uteliaisuudesta. Osittain taustalla oli halu oppia tuntemaan oma koira paremmin ja "lukemaan" sitä kunnolla.
– Halusin tietää genetiikan käytöksen taustalla, Lumivuori toteaa.
Laran perimässä on muun muassa siperianhuskyä ja saksanpaimenkoiraa.Sini Lumivuori
Hän sanoo tienneensä entuudestaan Laran ulkonäön perusteella, että siinä on roimat prosentit siperianhuskyä.
– Myös saksanpaimenkoirasta olin melko varma, ja se osoittautuikin yhdeksi Laran perimän roduista, Lumivuori kertoo.
Lumivuori kertoo, että dna-tulosten perusteella Larassa on 60,4 prosenttia siperianhuskya, 12,3 prosenttia alaskanmalamuuttia, 10,6 prosenttia saksanpaimenkoiraa ja yhteensä 16,7 prosenttia mahdollisesti pyreneittenkoiraa, australiankarjakoiraa ja Russell-tyyppistä terrieriä.
Tällaiset tulokset sai Lara Embarkin geenitestissä.
Lumivuori sanoo kokevansa, että Laran dna-testin tulokset ovat luotettavia, sillä siinä on selviä piirteitä ulkonäössä sekä luonteessa kaikista tuloksissa mainituista kolmesta päärodusta.
– Koen, että testistä on ollut hyötyä Laran käytöksen ja luonteen ymmärtämisessä, ja ne ovatkin täysin selitettävissä hänen perimällään.
Hän suosittelee muillekin dna-testin tekemistä, mikäli koiran perimä askarruttaa ja omistajalla on halua oppia tuntemaan koiransa syvällisemmin.
– Koirilla on yleensä aina jonkin verran rotutyypillistä käyttäytymistä, ja minusta oli todella mielenkiintoista yhdistellä näitä palasia toisiinsa Laran kohdalla.
– Tietyillä roduilla esiintyy myös tiettyjä sairauksia enemmän kuin toisilla, ja koen, että on myös koiran terveyden kannalta hyötyä tietää hänen perimänsä ja mahdolliset riskitekijät sairauksille.
Päivi Pilveksen Dina
Dina tuli Päivi Pilveksen perheeseen vuonna 2021.Päivi Pilves
Myös vantaalaisella Päivi Pilveksellä on ollut koiria lapsesta asti: iso sekarotuinen Eppu, chihuahua Pepe ja sekarotuinen pieni Donna.
Dina tuli Pilveksen perheeseen HLP:n kautta vuonna 2021 noin viisikuisena.
Terveysongelmat varjostivat Dinan ensimmäistä vuotta. Sillä todettiin Välimeren koirilla esiintyvä leishmanioosi-niminen hietasääsken levittämä sairaus.
Dina oli Pilveksen mukaan osa isompaa pentuetta, joka nimettiin pilkkupentueeksi, koska useammilla eläimistä oli paljon pilkkuja tai täpliä.
Dina ja Päivi PIlves unilla.Päivi Pilves
Pilkkupentueen omistajat perustivat Whatsapp-ryhmän, jossa tuli idea myös dna-testin teettämisestä. Kustannukset päätettiin jakaa.
– Pentujen rodut kiinnostivat kaikkia omistajia, eli päädyttiin testiin ihan mielenkiinnosta, Pilves kertoo.
Hän uskoo tiedoista olevan hyötyäkin esimerkiksi luonteenpiirteiden ja kasvatuksen kannalta.
Hän kertoo epäilleensä ennakkoon, että Dinassa olisi setteriä, vinttikoiraa tai bretonia eli bretagnenspanielia, mutta mikään näistä arvauksista ei osunut nappiin.
Sen sijaan Pilveksen koira oli Rantaman Siru- ja Kaisla-koirien tapaan "Eastern European Village Dog".
Dinan kyläkoirageeneissä virtaa testin perusteella lyhytkarvaista istrianajokoiraa, amerikanpitbullterrieriä, bretagnenbassettia, saksanpaimenkoiraa ja anatoliankoiraa.
Pilveksen mukaan ulkonäöllisesti vallitsevin rotu Dinassa näytti olevan istrianajokoira. Toisissa sisaruksissa on taas selvemmin havaittavissa myös pitbullin piirteitä.
Elina Leskinen löysien Nessien vuonna 2021.Elina Leskinen
Helsinkiläisen Elina Leskisen koiraelämä alkoi hänen ollessaan 14-vuotias, kun perheeseen tuli kodinvaihtajana keskikokoinen villakoira – joka pelkäsi kärpäsiä.
Vuonna 2021 hän löysi HLP:n kautta kahdeksankuisen Nessien. Se tuli Suomeen kahden siskonsa kanssa.
Leskisen mukaan älykäs, lempeä ja rauhallinen Nessie kotiutui nopeasti.
Testin tekoon Leskisen ajoi osittain uteliaisuus, niin oma kuin muidenkin.
– Todella moni pysähtyi päivittelemään sitä, kuinka kaunis hän on ja mitäköhän muita rotuja kuin collieta siinä mahtaa olla.
– Moni veikkasi vinttikoiraa, koska Nessie tuli Suomen hyvin hoikassa kunnossa ja hänellä on pitkät jalat. Myös kultaista noutajaa veikattiin paljon, ehkä värityksen takia, Leskinen kertoo.
Nessien dna:sta 38,3 prosenttia on collieta eli pitkäkarvaista skotlanninpaimenkoiraa.Elina Leskinen
Leskinen sanoo halunneensa teettää dna-testin myös oppiakseen ymmärtämään koiransa luonnetta ja käyttäytymistä paremmin.
– Nessiessä on selkeästi paimennus- ja vahtiviettiä, jotka selittyvätkin testin tuloksilla.
Leskinen valitsi sellaisen testin, josta saa tietoa myös koiran terveydellisistä perimätekijöistä.
Testi vahvisti Leskisen mukaan sen, että suurin osuus Nessien dna:sta, 38,3 prosenttia, on collieta eli pitkäkarvaista skotlanninpaimenkoiraa. Lisäksi siinä on 11,7 prosenttia shetlanninlammaskoiraa eli shelttiä.
Näiden lisäksi dna:sta löytyi 22 prosenttia anatolianpaimenkoiraa, mikä selittää Leskisen mukaan Nessien collieta korkeamman säkäkorkeuden, sekä 11 prosenttia saksanpaimenkoiraa.
17 prosentin supermutt-osuus kuvastaa sitä, että sukupuusta löytyy sekarotuisia koiria. Nessiellä tuohon sekoitukseen sisältyy todennäköisesti alaskanhuskya, australianpaimenkoiraa ja pyreneittenkoiraa.
Tältä näyttää Nessien geenikartta.
Terveystesti puolestaan löysi Nessiestä MDR1-mutaatioon liittyvän lääkeyliherkkyyden, joka oli erittäin hyödyllinen tieto eläinlääkärille.
– Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Nessie reagoi normaalia voimakkaammin joihinkin lääkkeisiin, kuten nukutusaineeseen. Näin ollen muun muassa sterilisaation yhteydessä eläinlääkäri tiesi antaa normaalia vähemmän nukutusainetta.
Leskinen pitää tuloksia luotettavan tuntuisina ja tunnistavansa Nessiessa kaikkia rotuja, jotka testi identifioi.
– Tieto on auttanut minua ymmärtämään Nessien luonnettakin paremmin.
