HIFK:n puolustaja Markus Kankaanperä pääsee harvalukuiseen kerhoon, kun hän rikkoo tuhannen SM-liigapelin rajan. Kankaanperä on nähnyt lajin huikean kehityksen – ja sinnitellyt siinä itse mukana. Jääkiekossa on hänen ammattilaisuransa aikana muuttunut muukin kuin pukukopin musiikki.
Mika Häkkinen voitti formula ykkösten maailmanmestaruuden marraskuussa 1998. Maailmanmestaruus oli hieman isompi uutinen kuin se, että Markus Kankaanperä oli aloittanut juuri aikuisuransa JYPin liigajoukkueessa.
Vuonna 2019 Häkkinen on ollut jo vuosia turvallisesti eläkkeellä aktiivisista ajohommista, mutta Kankaanperä pelaa edelleen.
Maileja on kertynyt matkan varrella. Urallaan 999 SM-liigan runkosarjan ottelua tahkonnut Kankaanperä saavuttaa rajan perjantai-illan kotiottelussa Kärppiä vastaan. Jan Latvala ehti pelata 1230 ottelua ja Erik Hämäläinen 1001.
Kankaanperä jätti kotikaupungin joukkueen jo kolmen kauden jälkeen, koska omien sanojen mukaan miehen ego alkoi kasvaa jo isommaksi kuin kaupunki.
Vuodet ovat tuoneet nöyryyttä ja kokemusta, mutta palo peliin on samanlainen kuin nuorena.
– Olen elänyt aina hetkessä ja niin teen edelleen, HIFK:n puolustaja sanoo Helsingin jäähallin kahviossa.
– Olen ollut etuoikeutetussa asemassa. Kliseisesti sanottuna harrastuksesta on tullut ammatti. Kivaa on ollut, ja kaikenlaista on mahtunut uralle.
Peruspakki, joka osaa pelata
Sanalla peruspakki on jääkiekossa vähän huono kaiku. Peruspakki kuulostaa isolta jyrältä, joka siivoaa maalinedustaa ripareista ja vastustajan kehoista.
Kai Kankaanperää voi peruspakiksi sanoa, jos joku nimike pitää antaa.
Mutta kyllä hän pelatakin osaa. Ei Kankaanperä olisi muuten tahkonnut yli 20 vuotta yhdessä Euroopan parhaimmista sarjoista, jossa vauhti on kasvanut vuosi vuodelta hurjasti.
Kankaanperä on pystynyt mukautumaan hämmästyttävän hyvin nykykiekkoon. Ei hän toki kaukalon nopein ole, mutta aika harvoin häntä suvereenisti kierretäänkään.
LUE MYÖS: Lukko-luotsi Pekka Virta avaa syitä huippuvireen taustalla – ”Se koostuu monesta asiasta”
Taustalla on pakko olla ymmärrystä peliin.
Kankaanperä kehuu hyviä valmentajia, joiden kanssa hän on saanut työskennellä, muiden muassa Jukka Jalonen, Kari Jalonen ja Jukka Rautakorpi.
– Ei minun pelini kauneinta ole, mutta kai minä jotain pelistä ymmärrän, Kankaanperä naurahtaa.
Vaasan Sportissa Kankaanperä pääsi vanhan Jokereiden ajan pelikaverinsa Tomek Valtosen valmennukseen.
– Jutut jatkoivat aika samana kuin pelaaja-aikoinakin. Vaasan aika ei kuitenkaan ollut sellainen, jota itse ja seura odotimme.
Vähemmän läträystä nykypäivänä
Kankaanperä myöntää, että pelin nopeutuminen on vaatinut sopeutumista uudenlaiseen arkeen.
– Täytyy miettiä treenaa, että pystyy pelaamaan. Eikä enää joukkueissa läträillä niin kuin joskus ennen.
Kankaanperä huomauttaa, että hän uransa alussa valmentajat olivat huomattavasti vähemmän taktisesti tietoisia kuin tätä nykyä.
– Pakkien piti heittää kiekkoa ränniin ja hoitaa oma ruutunsa.
Jos peli on muuttunut, on pukukoppielämäkin.
LUE MYÖS: Karmea moka! Ilves-vahdin ihmeellinen hölmöily kostautui tylysti
Matti Hagman määräsi aikoinaan HIFK:n junnuille, miten monta naulakonkoukkua he saavat varusteilleen. Tätä nykyä HIFK:nkin kopissa on kaikille samankokoiset lokerot.
Nykynuoret tulevat liigajoukkueiden pukukoppeihin täysin eri asenteella kuin Kankaanperän nuoruusvuosina.
Kankaanperä on saanut pelata monien NHL-huippujen kanssa, kuten Patrik Laineen, Mikael Granlundin ja Miro Heiskasen. Hän kehuu näitä suomikiekon helmiä erittäin tervepäisiksi ihmisiksi.
– Hyvä pelaaja ansaitsee oman tilansa kopissa. Jos puheet ja teot eivät kohtaa, se huomataan nopeasti, hän huomauttaa.
Kankaanperä on ujuttautunut omien sanojensa mukaan pelaamaan videopelejä joukkueen nuoren kaartin kanssa, mutta musiikkimaun kohdalla tökkää. Kankaanperä liputtaa kovemman hevin puolesta, ja se ei totta vie ole nykynuorison silmissä kuuminta musiikkia.
– Yritän ujuttaa väliin Slayeriä ja Slipknotia, mutta ne lähtevät aika nopeasti ja tilalle tulee jotain Kanya Westiä.
”Kai ne kotoa tulevat hakemaan”
Ihan huonot pelaajat eivät pääse vuodesta toiseen laadukkaisiin joukkueisiin. Kankaanperä voitti SM-kultaa HIFK:ssa 2011 ja Tapparassa 2016.
Varsinkin ensimmäinen mestaruus sykähdytti, kun seuraikoni Ville Peltonen laukoi mestaruusmaalin Espoon Bluesia vastaan.
– Muistan Espoossa pelatun viimeisen ottelun jokaisen vaihdon.
Kankaanperä on saanut moniakin tarjouksia eurooppalaisseuroilta, mutta hänen ulkomaanreissunsa on jäänyt yhteen Brynäsin kauteen (2007–08). Kankaanperä piti Ruotsin pelityylistä ja kiekkoelämästä ylipäätään, mutta karsintasarjaan joutuneen seuran kausi oli pettymys.
Kankaanperä purki kahden vuoden sopimuksen yhden kauden jälkeen.
– Säilyimme sentään, etten ollut tiputtamassa joukkuetta, hän heittää.
Vancouver Canucksin varaus sai sopimustarjouksen NHL:stäkin, mutta ajankohta oli huono. Perheen esikoinen oli juuri syntynyt, eikä Kankaanperä halunnut lähteä huonolla korvauksella farmiin.
– Kai ne sitten tulevat kotoa hakemaan, jos on riittävän hyvä, ”Kanki” virnuilee.
Mieli virkeänä uraa eteenpäin
Kankaanperä sanoo, että hän huomaa varmasti aikanaan paremmin, mitä tuhannen pelin kerhoon pääseminen merkitsee. Puheen sävystä huokuu silti, että hän kyllä ymmärtää arvon nyt jo.
Kankaanperä sai pelata kaiken lisäksi samaan aikaan Latvalan kanssa sekä JYPissä että Jokereissa.
– Ovathan Latvala ja Eepi aikamoisia pelimiehiä, Kankaanperä sanoo ja näyttää vähän herkistyvän.
Peli on peliä, mutta pääasia, että elämässä ylipäätään palikat ovat järjestyksessä.
Kankaanperän vaimo ja 12- ja 16-vuotiaat tyttäret pitävät majaa Tampereella, jonne auto suuntaa aina vapaapäivinä.
– Vaimo pyörittää siellä pakettia hienosti, joten sikäli kaikki on kunnossa.
Tuntuu typerältä kysyä peliä rakastavalta urheilijalta, että milloin hän aikoo lopettaa, mutta on se kuitenkin esitettävä.
Vastauskin on odotettu.
– Pelaan niin kauan kuin mieli on virkeä ja jaksan tehdä päivittäistä työtä. Minua ajavat eteenpäin joukkueen kanssa toimiminen ja voittaminen.
Juttua muokattu klo 13.32 päivittämällä Kankaanperän juhlapelin uusi ajankohta.