Vuonna 2000 Risto Vahanen vietti ystävänsä Seppo Fräntin kanssa 140 päivää panttivankeudessa Jolon saarella. Moni uskoisi, että moisen kokemuksen haluaisi unohtaa pian, mutta Vahanen ei aio hankkiutua muistoistaan eroon. Mies hyödyntää kokemuksiaan tehokkaasti työssään Vahanen-konsernin johtajana.
Panttivankeusajat tulivat Risto Vahasen uniin muutaman kerran vuosituhannen alkupuolella. Kun Suomeen paluusta oli kulunut pari vuotta, Vahanen ei enää nähnyt sissipainajaisia, eivätkä Jolon muistot muutenkaan kiusanneet häntä − päinvastoin. Vahanen muistelee kokemustaan silloin, kun hän kaipaa eväitä johtamiseen liittyvissä asioissa.
− Mietin usein, miten voin soveltaa oppeja, mitkä sieltä sain. En ole pyrkinyt unohtamaan kokemusta, sillä se muuttaa persoonallisuutta. Se olisi itseni kokonaisuuden kieltämistä, jos pyrkisin unohtamaan.
Panttivankeudessa eläminen opetti Vahasta muun muassa ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä stressin ja paineen alaisena. Samat lainalaisuudet näkyvät miehen mukaan työyhteisössäkin.
− Ei niin voimakkaasti tietenkään kuin siellä, mutta samat asiat ovat olemassa piilevinä. Jolon ajasta on hyvin paljon apua esimiestehtävissä, Vahanen toteaa.
Lama opetti, että periksi ei anneta
Johtotehtävissä työskennelleestä Vahasesta tuli nopeasti yhteisön johtohahmo Jololla.
− Pikkuhiljaa porukka odotti minulta roolia keskinäisten konfliktien ratkaisijana. Niissä olosuhteissa ruoasta ruvettiin taistelemaan ja minua pidettiin puolueettomana ruoanjakajana. Ihminen muuttuu niissä oloissa jossakin määrin alkukantaiseksi.
Vahasen mukaan bisnesmaailmassa opituista neuvottelutaidoista oli saarella hyötyä. Myös talouselämän vaihtelut olivat valaneet Vahaseen taisteluhenkeä.