Suomi 2008. Ohjaus: Mari Rantasila. Käsikirjoitus: Sinikka ja Tiina Nopola. Tuotanto: Lasse Saarinen, Risto Salomaa. Kuvaus: Timo Heinänen. Leikkaus: Tuuli Kuittinen. Lavastus: Minna Santakari. Musiikki: Iiro Rantala. Pääosissa: Niilo Sipilä, Mimmi Lounela, Ulla Tapaninen, Annu Valonen, Martti Suosalo. Kesto: 85 min.
Mari Rantasilan ensimmäinen täyspitkä ohjaustyö on riemukas koko perheen elokuva Risto Räppääjä. Sinikka ja Tiina Nopolan samannimisiin lastenkirjoihin perustuva lähiömusikaali korvaa arjen harmauden kaikilla sateenkaaren väreillä.
Nopolan sisarusten räppäämiseen mieltynyt Risto-poika täyttää kuluvana vuonna kymmenen vuotta. Lastenkirjasankarin ikioma elokuva on samalla kunnianosoitus rakastetulle punapäälle, joka on ehtinyt seikkailla painetussa muodossa jo yhdeksän eri kertaa. Leffaversio pohjautuu teoksiin Risto Räppääjä ja pakastaja-Elvi sekä Risto Räppääjä ja Nuudelipää.
Käsikirjoittajien unelma nähdä Risto Räppääjä valkokankaalla on viimein toteutunut. Lopputulos on kaikin puolin onnistunut, suorastaan fantastinen. Rantasilan innoittuneesti ohjaama musiikkikomedia on vauhdikas, värikäs ja hervottoman hauska kommellusten kimara.
Rumpali-Risto (Niilo Sipilä) asuu kerrostalossa yhdessä romanttisen Rauha-tätinsä (Annu Valonen) kanssa. Rauha unelmoi ujosta naapurista, muhkeaviiksisestä Lennart Lindbergistä (Martti Suosalo), joka ei uskalla pyytää tätiä edes teelle.
Eräänä päivänä samaan rappuun muuttavat television kokkiohjelmasta tutut Perhoset, joiden tytär Nelli (Mimmi Lounela) vaikuttaa yhtä yksinäiseltä kuin Ristokin. Poika kiinnostuu "nuudelitukkaisesta" tytöstä, joka viihtyy kotosalla vanhempien häärätessä tv-patojen äärellä. Rauha kannustaa arkaa Ristoa ystävystymään Nellin kanssa.
Kun täti katkaisee jalkansa, on arjen pyöritykseen saatava ulkopuolista apua. Paikalle porhaltaa jämpti Elvi-serkku (Ulla Tapaninen), joka ensi töikseen takavarikoi Riston rummun. Aika ajoin omille teilleen katoava "järjestyksenvalvoja" kiinnostuu myös Lennartista, mikä tuottaa Rauhalle suunnatonta mielipahaa. Tilanteesta huolestuneet Risto ja Nelli päättävät ottaa tomerasta Elvistä selvää.
Risto Räppääjä kuvattiin Vantaan Pakkalassa sijaitsevassa Kartanonkosken kerrostalomiljöössä. Lähiöympäristöksi asuinalueen puitteet ovat todella ylelliset, mikä toimii myös koko elokuvan eduksi. Näin valoisaan paikkaan voi hyvin kuvitella Räppääjien kodin, jonka sisustuksen lavastaja Minna Santakari on ideoinut räiskyvän humoristiseksi. Rauhan ja Riston asunto on sellainen kirkkaiden värien ja velmujen yksityiskohtien runsaudensarvi, ettei moista ole suomalaisessa elokuvassa montaa kertaa kohdattu. Ylenpalttinen kokonaisuus ei silti ryöppyä yli laidan vaan kosketus elettyyn arkeen säilyy.
Elokuvan tyylilajiksi on valittu tyylitelty slapstick. Kerronnan lennokkuus perustuu ennen muuta tarinan tilannekoomisiin kommelluksiin, joita ohjaaja Rantasila lähestyy rennon sarjakuvamaisesti. Hilpeät äänitehosteet ja visuaalinen yltäkylläisyys vahvistavat vaikutelmaa entisestään.
Myös musiikin kanssa onnistutaan suurenmoisesti. Iiro Rantalan hyväntuuliset sävellykset istuvat luontevasti Räppääjän peruspositiiviseen maailmaan. Ne ovat oikealla tavalla tarttuvia ja mukaansatempaavia niin melodian, rytmin kuin hillittömien sanoitustenkin puolesta.
Pöhköt aikuiset ja arkiset kommellukset vetoavat aina lapsiin. Tämän ovat Risto Räppääjän tekijät sisäistäneet erityisellä huolella. Leffan höpsö charmi tuntui ainakin ennakkonäytöksessä uppoavan lapsikatsojiin kuin kuuma veitsi voihin. Heidän naurunsa täytti teatterisalin tavalla, joka vahvistaa tähän elokuva-arvosteluun piiloutuvan epäilyksen: Risto Räppääjästä tulee alkukevään kotimainen lastenelokuvahitti!
Teksti: Outi Heiskanen