Katariina Rautalahden, 51, ja hänen parhaan ystävänsä Rista Ingeliuksen, 41, yhdisti alun perin rintasyöpä. He tutustuivat liityttyään rintasyövän läpikäyneiden naisten kansainväliseen retkikuntaan, jonka tavoitteena oli valloittaa seitsemän kilometriä korkean Aconcagua-vuoren huippu.
− Kun olin toipunut syövästä, päätin, että vähintä mitä voin itseni vuoksi tehdä, on pitää huolta kunnostani. Kun kuulin, että retkikunta hakee jäseniä, ilmoittauduin mukaan heti, Katariina Rautalahti kertoo.
Puolitoista vuotta ennen retken suunniteltua ajankohtaa ryhmä oli kasattu. Joukkoon pääsi mukaan kolme suomalaisnaista, jotka joutuivat välittömästi tiukalle kuntokuurille, ja samalla heille annettiin tarkat ohjeet terveellisestä ruokavaliosta. Naiset treenasivat valmentajansa heille tekemien ohjelmien mukaan, ja edistymistä seurattiin yhteisissä tapaamisissa säännöllisin väliajoin. Näissä kokoontumisissa Katariina ja Rista Ingelius tapasivat ensi kertaa.
− Huomasimme Ristan kanssa aika nopeasti, että tulimme tosi hyvin juttuun, ja siitä meidän ystävyytemme sitten lähti.
Unelmat olivat murentua
Naiset treenasivat ahkerasti yli vuoden ajan. Katariina sanoo, että hän ei ole koskaan ollut yhtä urheilullinen kuin ystävänsä. Oli miten oli, tiukan kunto-ohjelman päätteeksi naiset olivat elämänsä kunnossa. Tai niin he luulivat.
Kolme kuukautta ennen lähtöä huomattiin, että Katariinan syöpä oli uusinut.
− Ajattelin, että eikö mikään riitä. Syöpä oli jo vienyt minulta paljon. Pitikö sen vielä viedä tämäkin? Katariina muistelee.