Katariina Rautalahden, 51, ja hänen parhaan ystävänsä Rista Ingeliuksen, 41, yhdisti alun perin rintasyöpä. He tutustuivat liityttyään rintasyövän läpikäyneiden naisten kansainväliseen retkikuntaan, jonka tavoitteena oli valloittaa seitsemän kilometriä korkean Aconcagua-vuoren huippu.
− Kun olin toipunut syövästä, päätin, että vähintä mitä voin itseni vuoksi tehdä, on pitää huolta kunnostani. Kun kuulin, että retkikunta hakee jäseniä, ilmoittauduin mukaan heti, Katariina Rautalahti kertoo.
Puolitoista vuotta ennen retken suunniteltua ajankohtaa ryhmä oli kasattu. Joukkoon pääsi mukaan kolme suomalaisnaista, jotka joutuivat välittömästi tiukalle kuntokuurille, ja samalla heille annettiin tarkat ohjeet terveellisestä ruokavaliosta. Naiset treenasivat valmentajansa heille tekemien ohjelmien mukaan, ja edistymistä seurattiin yhteisissä tapaamisissa säännöllisin väliajoin. Näissä kokoontumisissa Katariina ja Rista Ingelius tapasivat ensi kertaa.
− Huomasimme Ristan kanssa aika nopeasti, että tulimme tosi hyvin juttuun, ja siitä meidän ystävyytemme sitten lähti.
Unelmat olivat murentua
Naiset treenasivat ahkerasti yli vuoden ajan. Katariina sanoo, että hän ei ole koskaan ollut yhtä urheilullinen kuin ystävänsä. Oli miten oli, tiukan kunto-ohjelman päätteeksi naiset olivat elämänsä kunnossa. Tai niin he luulivat.
Kolme kuukautta ennen lähtöä huomattiin, että Katariinan syöpä oli uusinut.
− Ajattelin, että eikö mikään riitä. Syöpä oli jo vienyt minulta paljon. Pitikö sen vielä viedä tämäkin? Katariina muistelee.
Kuukausien intensiivinen harjoittelu matkaa varten oli valua hukkaan, mutta Rista ei tätä niellyt.
− Vaikka näytti siltä, että minun oli mahdotonta lähteä, Rista oli sinnikäs ja suostutteli minut yrittämään kaikesta huolimatta. Ilman häntä olisin varmaan luovuttanut, vaikka projekti olikin minulle tärkeä, Katariina sanoo.
Katariina lähti kuin lähtikin matkaan, syöpäleikkauksen jälkeen, kun sytostaattihoidot olivat vielä kesken. Vuoden 2004 helmikuussa hän seisoi viiden ja puolen kilometrin korkeudessa katselemassa eteläamerikkalaisia maisemia.
− Syöpä ei kaatanutkaan unelmiani, ja se on pitkälle Ristan ansiota.
Ystävän tuki tärkeää
Katariina on käynyt syöpähoidot läpi yhteensä kolme kertaa, sillä reissun aikana voitettu syöpä uusi vielä kerran. Ristan tuki sairauden eri vaiheissa on ollut hänelle äärimmäisen tärkeää.
− Vaikka oman puolison tuki onkin kaikkein tärkeintä, heti perään tulevat kyllä sellaiset ystävät, jotka ovat käyneet läpi saman. He ymmärtävät asioita sanomattakin, ja heidän kanssa voi jopa vitsailla, Katariina sanoo.
− Ristan kanssa puhuimme koko ajan myös muista asioista, emme vain syövästä. Oli hyvä saada suunnattua ajatukset välillä johonkin muuhun.
Katariinan käy edelleen kontrolleissa tiiviisti, eikä huomisesta ei tiedä kukaan. Hän toteaakin sanovansa aina, että on "tänään terve". Niinpä ystävykset ovat saaneet huomata, että rintasyöpä ei ole ainoa asia joka heitä yhdistää, vaikka ilman syöpää he tuskin koskaan olisivat tutustuneet.
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.