Helsingin huumepoliisin ex-päällikön Jari Aarnion elinkautinen tuomio tuli yllätyksenä Helsingin yliopiston rikosoikeuden professorille Sakari Melanderille.
– Tämä on poikkeuksellinen asia ja yllättävä lopputulos. Olin itse ehkä odottanut toisen suuntaista ratkaisua ottaen huomioon kuinka poikkeuksellinen epävarsinainen laiminlyöntirikos -konstruktio ylipäänsä on tahallisissa henkirikoksissa, Melander sanoo.
Lue lisää: Aarnio on istunut jo pitkää tuomiota – miten elinkautinen lasketaan? "Tilanne on epäselvä"
Aarnio tuomittiin epävarsinaisena laiminlyöntirikoksena murhasta koskien 17 vuotta sitten Vuosaaressa tehtyä palkkamurhaa.
Aarnion ei syytetty itse osallistuneen henkirikoksen toteuttamiseen.
Aarnio tuomittiin, koska hän oikeuden mukaan poliisina tiesi murhasta etukäteen, muttei yrittänyt estää sitä.
Lue myös: Jari Aarnio valittaa murhatuomiostaan hovioikeuteen – asianajaja: "Ratkaisu oli hänelle ja puolustukselle suuri järkytys"
Melanderin mukaan epävarsinaista laiminlyöntirikosta on tähän asti sovellettu melkein yksinomaan tuottamuksellisissa teoissa, kuten vammantuottamuksessa ja kuolemantuottamuksessa.
– Tämä on harvinainen ja mielenkiintoinen ratkaisu siltä osin ja siksikin, että kysymykseen tulee teko, josta elinkautinen vankeusrangaistus on säädetty ainoaksi seuraamukseksi.
"Positiivista, että tällaisia asioita pystytään selvittämään"
Melander pitää oikeuden ratkaisua jokseenkin hyvin perusteltuna.
Hänen mukaansa silti voi perustellusti ajatella, että asiaa olisi voitu arvioida myös toisin.
– Että kuinka paljon Aarnio itse asiassa oikeasti tiesi näistä asioista ja kuinka konkreettista tieto oli. Kysymysmerkkejä myös jää – käräjäoikeuskin toteaa, että Aarnion motiivi on jäänyt hämärän peittoon, Melander huomauttaa.