Ti-Ti Nallen luoja Riitta Korpela selvisi kaksi vuotta sitten aivoverenvuodosta. Korpela on kiitollinen siitä, että hän saa edelleen tehdä rakastamaansa työtä. Lavalla hyppimisen aiheuttama hyvä peruskunto sekä paras mahdollinen hoito olivat syyt siihen, miksi Korpela jäi henkiin.
– Ihmiset tulevat paljon juttelemaan ja kertomaan, että ihanaa nähdä Riitta, kun hypit taas tuolla lavalla. Ei voi olla kuin hirveän kiitollinen siitä, että kuulun niihin, jotka toipuvat täysin aivoverenvuodosta, Riitta Korpela iloitsee.
Tappavasta taudista selviytyminen on antanut Korpelalle lisäpotkua elää elämää täysillä. Hän pyrkii nauttimaan kaikista pienistä asioista ja elämään silti tassut tiiviisti maassa – ja tässä hetkessä.
– Tuntuu uskomattomalta, miten juuri minä selviydyin, miten minulla voi olla niin hyvä onni elämässäni. Kai minulla on sitten vielä annettavaa itsestäni, Korpela pohtii.
Lääkärit totesivat Korpelalle jälkeenpäin, että hänellä oli onni matkassa. Verenvuoto ei ollut osunut niihin kohtiin aivoja, joissa puheeseen ja liikuntaan vaikuttavat alueet sijaitsevat. Alkuvaiheessa Korpela oli huolissaan siitä, voisiko hän jatkaa työtään.
– Mutta heti kerrottiin, että kaikki meni leikkauksessa hienosti. Kiitos työn, minulla on hyvä yleiskunto, kun olen hyppinyt lavalla. Ne kaksi asiaa ovat syitä siihen, että saan olla vielä tässä.
Lapsiperheiden palautteella eteenpäin
Kun Korpela toipui aivoverenvuodosta, hän sai energiaa lapsiperheiltä. Sairausloman aikana Ti-Ti Nallen ystävät lähettivät hänelle toista tuhatta sähköpostiviestiä. Puolen vuoden sairausloman jälkeen hän oli taas lavalla.
– Toissa vuonna kiertue sujui oikein hyvin, kunto on pysynyt hyvänä, Korpela kertoo.
Vuosien varrella ensimmäiset Ti-Ti Nallen fanit ovat jo kasvaneet aikuisiksi. Katsomossa saattaakin olla jo toisen polven nallefaneja nauttimassa esityksestä.
– Siinä huomaa, miten aika on mennyt. Tulee monia perheitä, jossa isä tai äiti kertoo, että olen ollut sun muskarissa. Nyt kun ympyrä ikään kuin sulkeutuu, tuntuu tosi hyvältä. Vanhemmat laulavat niitä lauluja omille lapsilleen, mitä ovat itse oppineet lapsuudessaan.
Korpela toteaa, että on hienoa, että nalletaloon saapuu väkeä ja että tuotteet myyvät, mutta tärkeintä on silti lapsiperheiltä saatu palaute.
– Se on voimavara, jolla jaksan eteenpäin. Kertaakaan 23 vuoden aikana ei ole tullut sellaista oloa, että en jaksaisi tai viitsisi.
Aivoverenvuoto ei saanut Korpelaa pelkäämään. Hän ei ajattele sitä, että joku päivä voisi sattua uusi tapaturma, jonka seurauksena hän ei voisi enää jatkaa työtään.
– En pelkää, sillä tämä on elämää. Olen kiitollinen, että olen saanut tehdä rakastamaani työtä näin kauan.
Hyväntekeväisyyttä nalleperheen kera
Vaikka kiire on Korpelalle ympärivuotista, hän on silti ehtinyt tehdä vapaa-ajallaan myös hyväntekeväisyystyötä. Nalleperhe on kiertänyt Korpelan kanssa sairaaloita, joissa he ovat vierailleet lapsipotilaiden luona.
– Käymme lasten syöpä- ja akuuttiosastoilla, sillä voimme antaa heidän arkeensa jotain erilaista. Kun menemme osastolle, nallet ovat mukana halittavana. Saan itse siitä tosi paljon.
– Välillä on rankkaa, kun elämän realiteetit tulevat esiin, mutta silloin tulee mieleen, että meillä ovat asiat niin hyvin. Vaikka meidän työmme on aika ryöpytystä, silti lasten luona vieraileminen on vain järjestelykysymys.