Remu Aaltoselta 15 vuoden jälkeen uusi Hurriganes-levy: "Aika paljon pitää säätää, että tuntee olevansa ihmisten kirjoissa"

Remu Aaltonen & Hurriganes julkaisi perjantaina uuden albumin Electric Play. Alkuperäisestä 1970-luvulla aloittaneesta Hurriganes-yhtyeestä kenties tunnetuin Henry "Remu"Aaltonen on ollut musiikkijulkaisullisesti hiljaa usean vuoden ajan: viimeisin Hurriganes-levy näki päivänvalon 15 vuotta sitten. Remu itse taas julkaisi viimeksi soolomateriaalia kolme vuotta sitten.

Mistä ajatus uuden levyn tekemiseen sitten syntyi näin monen vuoden jälkeen?

– Ajattelin, että kun käymme keikoilla kuitenkin aina välillä ja siellä käy paljon jengiä, joka diggaaa tätä juttua. Sain jossain vaiheessa päähäni, että pitäisi ottaa ihan koeluontoinen tsekki, että tekisi muutaman biisiin ja menisi johonkin studioon, Remu kertoo MTV.fille.

Uuden materiaalin laatu yllätti

Koeäänitykset olivat niin positiivinen yllätys Remulle itselleenkin, että materiaalia nauhoitettiin lopulta koko levyn verran.

– Olin ihmeissäni, kun se kuulosti niinkin hyvältä. Ajattelin, että olenko jo niin sekaisin. Ennen vanhaan olin niin kriittinen, että kaikki oli ihan p**kaa.

– Kuuntelin ääntänikin, että kuka toi on, joka laulaa, Aaltonen kertoo ihmetelleensä.

Toisaalta uuden levyn voi nähdä myös osana Aaltosen paluuta juurilleen. Viime vuonna hän muutti takaisin Helsinkiin Porvoossa vietettyjen vuosikymmenten jälkeen. Musiikillisesti paluu tehdään englanninkieliseen rock-musiikkiin, sillä edellinen Remun sooloalbumi sisälsi harvinaisesti suomenkielistä musiikkia.

Ikävä ainakaan Porvooseen ei kuitenkaan ole.

– No ei todellakaan. Se on hieno mesta, mutta hyvin erikoinen niin kuin monet pikkukaupungit Suomessa. Niin persoonallista porukkaa, etten päässyt oikein sisään siihen, Remu kertoo ajastaan Porvoossa.

"Henki pihisee vielä"

Uuden levyn tiimoilta on sovittu jo jonkin verran keikkoja sekä Suomeen että Espanjan Fuengirolaan. Keväällä leikattu ja vaihdettu polvilumpio hieman vihoittelee, mutta Remu vakuuttelee, ettei vaiva haittaa keikkailua.

– Jos istun tuossa ja mätän menemään, ei kukaan huomaa mitään.

Hän myöntää kuitenkin, ettei jaksa tehdä rankkojen keikkarupeamien tekeminen ei suju enää samalla tavalla kuin ennen, mutta loppua musiikkiuralle silti näy.

– Kyllä henki pihisee vielä, hän vakuuttaa.

Mutta aikooko Remu koskaan hidastaa tahtiaan?

– Luulen, että se menee niin, että jos ihminen tekee ja elää, niin ei se voi vain katsella ulos ikkunasta jotain Espanjan palmuja tai jotain hienoa Välimeren aaltoja. Aika paljon pitää säätää, että tuntee olevansa ihmisten kirjoissa. Ja ainahan se on niin, että pitää ottaa riskejä ja haasteita, hän päättää.