Reino Savukosken paras ystävä hukkui juhannuksena vuonna 1989 Simpelejärveen. Siitä hetkestä alkoi miehen vapaaehtoistyö, jonka ansiota pitkälti yli toista sataa vainajaa on saatu ylös vesistä.
Punkaharjulainen Reino Savukoski on nähnyt vuosikymmenten aikana paljon omaisten tuskaa ja epätoivoa.
– Kaikkein pahinta on omaisten epätietoisuus, Savukoski kertoo.
Kadonneiden etsinnät ovat vieneet hänet koirineen ja veneineen ympäri Suomea, mutta myös ulkomaille. Hukkuneita Savukoski on etsinyt ja löytänyt Venäjältä, Virosta ja Ruotsista.
Savukoski tekee etsinnöissä tiivistä yhteistyötä viranomaisten kanssa.Etsintäveneen tuki ry
Simpelejärveen hukkunut kaveri löytyi, tosin vasta syyskuussa, vaikka etsintään käytetyt kamerat eivät olleet kovin kummoisia.
– Apuna oli lähinnä kasvien ja kalojen kuvaamiseen valvontakamerasta tehty vedenalaiskamera. Eihän sillä tehnyt paljoakaan. Järven pohjaa näkyi kerrallaan 15 sentin leveydeltä, Savukoski muistelee.
"Mihin 22-metrinen laiva voi kadota?"
Entinen rajavartija käyttää hukkuneiden etsintään lähes kaiken vapaa-aikansa. Omaa rahaakin vapaaehtoistyöhön on palanut Savukosken omien sanojen mukaan "hyvin paljon". Työ on kuitenkin ollut tuloksellista. Vainajien laskemisen hän lopetti 112:n kohdalla.
Osa Savukosken etsinnöistä on kestänyt vuosikausia. Vielä viime kesänä hän kävi etsimässä Kallavedellä vuonna 1989 kadonnutta miestä. Tämäkin etsintäkerta päättyi tuloksettomana, mutta tarkoitus on yrittää uudestaan talvella.
Talvi ja jää eivät etsintöjä haittaa, kun käytössä on erikoisvalmisteinen tutka. Kuva maaliskuulta 2008.Etsintäveneen tuki ry
Kesällä hän vietti Pohjanlahdella kaksi ja puoli kuukautta etsimässä vuonna 1943 kadonnutta Oulu II -hinaajaa.
– Vieläkin on omaisia, jotka haluavat selvittää laivalla olleiden kohtalon. Se on Pohjanlahden suurin mysteeri, mihin 22-metrinen laiva on kadonnut.
Kysyttäessä mieleenpainuvinta etsintätehtävää, vastaus tulee välittömästi: Taipalsaarella kesällä 1991 tapahtunut miehistönkuljetuspanssarivaunun uppoaminen. Onnettomuudessa kuoli seitsemän varusmiestä.
– Muistan kuinka silloinen oikeusministeri Hannele Pokka ja puolustusministeri Elisabeth Rehn itkivät yhdessä omaisten kanssa. Olin siellä monta viikkoa töissä. Lopulta vainajat ja aseet saatiin järvestä ylös, vaikka uppoamispaikalla oli vettä yli 30 metriä.
Merisairas saksanpaimenkoira
Kameroiden ja tutkien lisäksi etsinnöissä on apuna koulutettu ruumiskoira. Aiheesta Savukoski innostui 1990-luvun alussa Suomen väestönsuojelujärjestön koulutuspäivillä, missä pari miestä kertoivat kokemuksiaan ruumiskoirista. Yhdysvallat oli käyttänyt ruumiskoiria Vietnamin sodassa.
Etsintävene ja labradorinnoutaja Sonar Paltamossa marraskuussa 2007.Etsintäveneen tuki ry
Ensimmäisen oman koiran Savukoski hankki muutamaa vuotta myöhemmin.
Pääasiassa Savukoski käyttää labradorinnoutajia, mutta hänellä on ollut myös yksi kultainennoutaja ja saksanpaimenkoira.
– Saksanpaimenkoira oli muuten hyvä ja oppivainen koira, mutta se tuli matkapahoinvoivaksi keikkuvassa veneessä. Jouduin siitä sitten luopumaan, Savukoski muistelee.
Koiraa koulutetaan veteen heitettävillä kapseleilla. Ne antavat muutaman tunnin ajan samanlaista hajua kuin ruumis.
– Koira viedään kohteelle ja saadaan innostumaan hajusta. Ruumiista nousevat hajut koira ilmaisee haukkumalla.
Tällä hetkellä Savukoskella on kuusivuotias labradorinnoutaja Radar.
Haastattelun aikana Savukoski pahoittelee puhelimessa puhettaan. Vuosi sitten iskenyt aivoinfarkti vaikutti osittain myös puhekykyyn, vaikka toimittaja ei sitä edes huomaa.
– Olin ennen kuin Mertaranta. Tuntuu vähän kamalalta, kun ei enää pysty puhumaan oikein nopeasti.
Savukoski etsii ensi viikolla Nuuksion vesistöistä kuukausi sitten kadonnutta Nela Utkinaa.
