Reindeerspotting – pako joulumaasta

Suomen elokuvatarkastamo lätkäisi Joonas Neuvosen dokumentille K-18-leiman, ja perustelut tuntuvat kummallisilta. Täytyy olla valmiiksi pöhnässä, jos pitää näiden nuorten ahdistunutta sekoilua ”romantisoituna ja ihannoivana kuvana huumeidenkäytöstä”. Harittavakatseiset lökäpöksyt lähinnä tuijottavat telkkaria ja miettivät seuraavaa Subutex-piikkiä.

Bronson Club Oy:n tuottamaa Reindeerspottingia voisi esittää kouluissa tehokkaana huumevalistuksena ja asiallisen keskustelun herättäjänä. Sen päähenkilöt eivät ole kovia jätkiä mutteivät myöskään pelkkiä pahoinvointiyhteiskunnan uhreja. He ovat valintansa tehneet; mutta osalla valinnanvaraa on ollut kovin vähän.

2000-luvun alussa Neuvonen kuvasi Rovaniemen ”pirikaupungissa” paikallista nuorten aikuisten joukkoa, joka oli elänyt huumeille puoli vuosikymmentä. Miehet vetävät kaikkea mitä vastaan tulee ja injektioruiskuun mahtuu. Huumeet rahoitetaan rikoksilla, yhteys normaaliin elämään heikkenee jatkuvasti. Vajaan vuoden ajan Neuvonen sai luvan kuvata mitä tahansa. Lopputulos pysäyttää.

Danny Boylen samanaiheisesta kulttielokuvasta Trainspotting (1996) nimensä saanut elokuva on pinnalta karu, jopa raaka. Mutta sen sisältä löytyy odottamatonta aitoutta ja lämpöä: syynä tähän on sympaattinen päähenkilö Jani. Vieroitusoireissaan yhdeksäntoistavuotias on sameasti sammaltava pikkurikollinen vailla kosketuspintaa – mutta hetkittäin huulille leviää kaunis hymy ja hersyvä huumori, rakkaus perheeseen ja ystäviin. Jani ei selvästi ole tyhmä saati paha.

Subua hepokoukkuunsa tykittävä nuorukainen kuvaa elämäänsä: ”Vuodet vaan vilisee silmissä ja silti ne kulkee vitun hitaasti.” Hän tahtoo pois Rovaniemen pienistä ympyröistä ”myrskynsilmään”, missä oikea elämä on. Jani yrittää murtautua autoon ja kaupata radiota, hän melkein ajaa jalankulkijan yli, ja pororiehassa seurueen sumuinen jäsen tipahtaa katolta katuun.

Elokuvan koskettavin osuus liittyy Janin epärealistisiin unelmiin. Hän kertoo kameralle kuinka haluaisi lopettaa huumeiden käytön ja hankkia vaimon ja pienen tilan Espanjasta. Kun markettiryöstö odottamatta onnistuu, ohjaajan ja Janin matka suuntautuukin Etelä-Euroopan aurinkoon. Pariisista kaksikko saa eväät: kasoittain Ranskan yhteiskunnan kustantamaa korvaushoitoa Subutexia. Pienen hetken elämä on lumivalkoinen.

Mutta kotopuolessa ryöstötuomio odottaa. Kaverit pettää ja jättää. Huumeiden vetäminen turruttaa eivätkä päätökset tahdo pitää. Mikään ei lopulta tunnu miltään edes palmunkatveisella hiekkarannalla, kun pää huutaa eikä kukaan vastaa.

Katsojasta kumminkin tuntuu, ja kovaa.

Teksti: Tuuve Aro

Katso traileri Subin sivuilta