Suomi 2010. Ohjaus: Joonas Neuvonen. Käsikirjoitus: Joonas Neuvonen ja Sadri Cetinkaya. Tuotanto: Oskari Huttu, Jesse Fryckman. Kuvaus: Joonas Neuvonen. Leikkaus: Sadri Cetinkaya. Pääosissa: Jani Raappana ja kaverit. Kesto: 84 min.
Suomen elokuvatarkastamo lätkäisi Joonas Neuvosen dokumentille K-18-leiman, ja perustelut tuntuvat kummallisilta. Täytyy olla valmiiksi pöhnässä, jos pitää näiden nuorten ahdistunutta sekoilua ”romantisoituna ja ihannoivana kuvana huumeidenkäytöstä”. Harittavakatseiset lökäpöksyt lähinnä tuijottavat telkkaria ja miettivät seuraavaa Subutex-piikkiä.
Bronson Club Oy:n tuottamaa Reindeerspottingia voisi esittää kouluissa tehokkaana huumevalistuksena ja asiallisen keskustelun herättäjänä. Sen päähenkilöt eivät ole kovia jätkiä mutteivät myöskään pelkkiä pahoinvointiyhteiskunnan uhreja. He ovat valintansa tehneet; mutta osalla valinnanvaraa on ollut kovin vähän.
2000-luvun alussa Neuvonen kuvasi Rovaniemen ”pirikaupungissa” paikallista nuorten aikuisten joukkoa, joka oli elänyt huumeille puoli vuosikymmentä. Miehet vetävät kaikkea mitä vastaan tulee ja injektioruiskuun mahtuu. Huumeet rahoitetaan rikoksilla, yhteys normaaliin elämään heikkenee jatkuvasti. Vajaan vuoden ajan Neuvonen sai luvan kuvata mitä tahansa. Lopputulos pysäyttää.
Danny Boylen samanaiheisesta kulttielokuvasta Trainspotting (1996) nimensä saanut elokuva on pinnalta karu, jopa raaka. Mutta sen sisältä löytyy odottamatonta aitoutta ja lämpöä: syynä tähän on sympaattinen päähenkilö Jani. Vieroitusoireissaan yhdeksäntoistavuotias on sameasti sammaltava pikkurikollinen vailla kosketuspintaa – mutta hetkittäin huulille leviää kaunis hymy ja hersyvä huumori, rakkaus perheeseen ja ystäviin. Jani ei selvästi ole tyhmä saati paha.