Hiles itse alkoi kyseenalaistaa lääkäreiden sanoja, kun hän yski verta. Tätäkin ongelmaa lääkärit pitivät vain katkenneena verisuonena, ja lähettivät hänet lääkkeen kanssa kotiin.
– Se oli ensimmäinen kerta, kun aloin ajatella, että ehkä tässä ei ole kyse pelkästä painosta.
Hiles oli aktiivinen ja liikkui opiskeluaikanaan useita kertoja viikossa. Silti paino ei pudonnut. Hän ravasi lääkärissä erilaisten vilustumisoireiden vuoksi, mutta sai mukaansa mahdollisten antibioottien lisäksi aina vain käskyn laihduttaa.
23-vuotiaana Hiles alkoi kärsiä virtsankarkailusta, koska hänen yskänsä yltyi niin pahaksi. Joskus hän yski niin kauan, että oksensi. Verikokeissa arvot olivat kuitenkin aina hyviä, joten lääkärit pitivät tilaa painoon liittyvänä.
Hiles söi runsaasti lääkkeitä, mutta mikään ei auttanut. Hän alkoi uskoa, että kuvitteli kaiken, ja alkoi etsiä apua mielenterveyspuolelta.
– Ajattelin, että sekoan, Hiles, nyt 28, sanoo.
Oireet pahenivat pahenemistaan.
– Sen sijaan, että lääkärit kuuntelisivat, kun potilas sanoo "no, yritän liikkua, mutta sitten en voi hengittää", he vain ohittavat sinut sanomalla "no, jos pudotat vielä vähän painoa, hengittämisestä tulee helpompaa"
Lopulta löytyi yksi lääkäri, joka kuunteli Hilesiä aidosti. Tuolloin yskää oli kestänyt jo kuusi vuotta.
Ennen hänelle määrättyjä kokeita Hiles sai vielä yhden pahan yskänkohtauksen. Hän joutui ensiapuun. Siellä hänen koko kehonsa kuvattiin.
Vasen keuhko poistettiin
Kuvauksessa keuhkoista löytyi kasvain, jota ei oltu havaittu aiemmissa röntgen-kuvissa.
Alle kaksi viikkoa myöhemmin Hilesin vasen keuhko poistettiin. Sen alaosa oli mustaa, mätänevää ja kuollutta kudosta.
– Kun kirurgini kertoi, että diagnoosi viisi vuotta aiemmin olisi voinut pelastaa keuhkoni, muistan tunteneeni täydellistä ja äärimmäistä raivoa. Koska muistan, että nuo viisi vuotta vietin etsien jotakin syytä sille, miksi aina yskin ja olin aina kipeä, Hiles kuvailee.
– Ja päällimmäisenä on muisto siitä, että minulle kerrottiin, että olen sairas, koska olen lihava.
