Syksyllä 2005 satakiloinen Mikko Jänkälä päätti, että ylipainolle on tehtävä jotakin, sillä miehen kunto ei enää kestänyt lempiharrastusta, jenkan tanssimista. Liikunta oli jäänyt 58-vuotiaan Jänkälän elämässä vähälle, eikä painonhallintaa helpottanut yhtään se, että mies oli oikea herkkusuu. Sokeria kului pahimmillaan yli puoli kiloa päivässä.
– Olin vielä 2000-luvun alussa hyvässä kunnossa, koska pyöräilin aktiivisesti. Kun kyllästyin lajiin, enkä keksinyt tilalle mitään muuta, kuntoni romahti muutamassa vuodessa. Kun jenkan hyppääminen meni pelkäksi puuskuttamiseksi, päätin tehdä asialle jotakin, Mikko Jänkälä kertoo.
Kunnon kohottamisen tärkeydestä vihjaili myös tansseissa pahasti jumiin mennyt jalka. Jänkälä hakeutui lääkäriin kipuilevan jalan takia, ja lääkärin tuomio oli ankara; syy jalkaongelmiin oli vain ja ainoastaan huono kunto.
Kunto nousuun hiihtoladuilla
Ennen kuin kipeän jalan kanssa pystyi tekemään mitään, Jänkälä kävi hoidattamassa sitä hierojalla. Vasta vuodenvaihteen jälkeen mies rupesi kuntoilemaan.
– Lähdin loppiaisena hiihtämään, ja päätin että kerta ei jäisi viimeiseksi. Niinpä hiihdin koko lopputalven, ja kunto kasvoi. Jossakin vaiheessa rupesin miettimään, että mitäs sitten kesällä tekisin. Hiihtää kun ei kesällä voi eikä pyöräily enää innostanut.
