1982. Ohjannut Ted Kotcheff. Kinowelt/Sandrew Metronome. Kuvattu Panavision-kameroilla. Anamorfinen kuva 2.28:1. Alkuperäinen teatterikuvasuhde 2.40:1. Ääniraita Dolby Surround. 89 min. 139 mk.
Elokuva: **** Kuva & ääni: *** Ekstrat: **
Ensimmäinen Rambo oli väärin ymmärretty, usein näkemättä haukuttu elokuva Texas Chain Saw Massacren tapaan. Ramboilu iski 1980-luvun alussa äkkiä läpi katukielessä kuvaamaan sotahullua tappajaa, vaikka elokuva tavoitteli jopa sodanvastaisia sävyjä.
Miehet houkutellaan jumalanselän taakse sotimaan kommunismin aatetta vastaan. Jos ei mennyt henki, niin mielenrauha. Kotikonnuille palaava veteraani ei sitten kelpaa edes matalapalkka-aloille. Vietnamin harhoja näkevää vihreää barettia (Sylvester Stallone) kohdellaan pikkukaupungin putkassa tökeröllä tavalla ja jahdataan lopulta metsissä kuin eläintä. Rambo on uuden ajan Tarzan, joten huonostihan siinä käy.
Merkille pantavaa on, ettei veteraani lopulta ammu ketään tarkoituksella. Kyseessä on "sodan koirien" puolustuspuhe, mutta samalla myös 15 minuutin alkuvirittelyn jälkeen liki jatkuvan toiminnan nimiin vannova suunnannäyttäjä.
Värit ovat laimeat, mutta muuten jopa erinomainen ottaen huomioon tuotanto-olosuhteet. Ääniraita on kömpelö verrattuna nykypäivän standardeihin. Elokuva on sentään jo parikymmentä vuotta vanha ja sen äänikin tallennettiin alun perin pelkkänä stereona.
Ekstroista löytyvät vain tiiseri ja traileri. Amerikkalaisessa R1-versiossa oli mukana myös Rambon luojan, kirjailija David Morrellin kommenttiraita.
Teksti: Pekka Suorsa