Emilia Vuorisalmi: Sekaisin Lovesta (Otava 2015)
Rakkaus on monimutkainen juttu. Kyse ei ole mistään yksinkertaisesta toiseen ihmiseen tutustumisesta ja ihastumisesta vaan pelissä on mukana ainakin dopamiinia, testosteronia, serotoniinia, endorfiinia ja oksitosiinia.
Rakkaustohtoriksi itsensä nimittänyt eronnut perheenäiti, lääkäri, tv-juontaja, luennoitsija Emilia Vuorisalmi käy kirjansa alkupuolella läpi eri hormonien ja välittäjäaineiden vaikutusta rakastuneen mieleen ja kehoon. Hyvän olon tunnetta lisäävää dopamiinia erittyy kuulemma rakastumisen huumavaiheessa erityisen runsaasti. Koukuttava aine muuttaa ihmisen eräänlaiseksi rakkausnarkomaaniksi.
Opimme kirjasta, että rakastuneen kehossa on siis suuri määrä erilaisia rakkaushormoneja, jotka vaikuttavat ymmärrettävästi monella, etupäässä mieltä kiihdyttävällä tavalla. Rakastuminen on eräänlainen mielen sekavuustila, joka kylläkin menee ohi aikanaan - Vuorisalmen mukaan huuma on ohi keskimäärin 12-18 kuukauden kuluttua. Jotkut tosin jäävät tähän huumaan koukkuun ongelmaksi asti eli ovat riippuvaisia rakastumisesta.
Rakkaus on siis loppupeleissä silkkaa biologiaa. Tarkoitus kun on ennen pitkää tehdä lapsia eli jatkaa sukua, kiintyä jälkeläisiin ja hoitaa heitä. Niin, itse asiassa rakkaus on siis suuri huijaus, jotta ihmiskunta pysyisi elossa.
Miehet ovat miehiä, naiset naisia...
Sekaisin Lovesta -kirjaa lukiessa lukijaa, ainakin minua, häiritsee ihmisten ja sukupuolten klassinen stereotypiointi. Yksi luku kertoo maskuliinisista ja feminiinistä aivoista ja tohtori kertoo oikein kuvan kera, että miehen aivot ovat erilaiset kuin naisen aivot.
Saamme myös lukea, että tutkimuksissa on havaittu naisten ja miesten puhekiintiöiden eroavan huomattavasti - naiset käyttävät päivittäin 20 000 puheyksikköä ja miehet vain kolmanneksen tästä. "Naisen vaistokin" saa kuulemma tukea tieteestä, sillä tohtorin mukaan lepotilassa naisen aivot näyttävät pysyvän aktiivisempina kuin miehen.
Varmaankin löytyy naisia ja miehiä, joihin nämä sukupuolittuneet ominaisuudet pätevät erinomaisesti, mutta ainakaan oma havaintomaailmani ei tue näin selkeää sukupuolesta johtuvaa erottelua. Kai kyse ihmistenkin kesken lienee jonkinlaisesta jatkumosta, jossa toista ääripäätä voidaan halutessa nimittää feminiiniseksi ja toista maskuliiniseksi - naiset ja miehet ovat sitten jatkumossa enemmän tai vähemmän sikin sokin ja suurin osa lienee siellä keskipaikkeilla omaten sekä feminiisiksi että maskuliinisiksi ymmmärrettyjä piirteitä.