Mainos

Rakas, pure minua!

Pienenä opimme, ettei toista saa purra. Aikuisena opimme, että tästä säännöstä voidaan poiketa ja että siitä voi saada myös nautintoa.

Jostain syystä pureminen on edelleen pienen piirin juttu, josta puhutaan paljon vähemmän kuin muunlaisista fetisseistä.

– Saattaa johtua siitä, että ihmiset on ensin lapsena saatu uskomaan, että se on paha, paha juttu, vaikka se voi olla ihan hyvä, hyväkin juttu, virnistää 42-vuotias Aapo.

Omien sanojensa mukaan Aapo ei ole koskaan purukalustonsa käyttämisestä toiseen ihmiseen kunnolla luopunutkaan.

– Tai ainakin opin aika varhain huomaamaan, mitä kaikkea sillä voi saada aikaan – ennen seksiä, sen jälkeen tai sen aikana, hän selvittää.

– Vähemmän kinkyä pureminen minusta on kuin vaikkapa ruoskan käyttö, se on ulkoinen apuväline se.

Aapo sanoo käyttävänsä korviaan aina samalla kun käyttää hampaitaan. Hänellä on tapana näykkiä naistaan hellästi joka puolelta vartaloa mutta kuunnella samalla intensiivisesti tämän hengitystä. Suuta käytetään myös suudelmiin ja muunlaisiin hyväilyihin. Voimankäyttö lisääntyy asteittain, mikäli tietty värinä naisen huokauksissa kertoo Aapon kokeneeseen korvaan, että tämä käy päinsä.

– Tämä on tietysti sitäkin tärkeämpää, jos kyseessä on uusi tuttavuus, Aapo alleviivaa. Hän valittaa kuitenkin, ettei ole vielä löytänyt naista, joka osaisi vastavuoroisesti käyttää omia hampaitaan tarpeeksi taitavasti, tai pikemminkin valita oikean ajan ja oikeat paikat. – Yhtä tärkeää on myös tietää, milloin ei sovi käydä sillä tavalla kiinni, ei seksi ole mikään jauhamiskilpailu eikä muutenkaan pelkkää näykkimistä!

Iske kiinni yllättäen?

Aapon mielestä puremisessa ei ole kyse naisen tai yleensäkään kumppanin alistamisesta, eikä mukana saa olla turhaa jännitystä tai pelkoa. – Kaikki tietävät, että on olemassa kivusta nauttivia pareja, hän sanoo. – Siitä saa yksinkertaisesti kiksejä, mutta ei sitä tarvitse toiselle pahassa tarkoituksessa tehdä – vaan vain silloin kun tämä tietää hampaita tai muuta odottaa.

Puremisessa onkin kaksi "koulukuntaa". Toiset ovat samalla kannalla kuin Aapokin, mutta toisten mielestä kivun tuottamisessa tyydytys tulee seksissä nimenomaan yllätyksellisyydestä, oli kyse sitten hihnoista tai hampaista. Kipuaistimus säväyttää ja lähettää kehoon adrenaliinihyöyn, joka puolestaan jännittää kehon entistä vastaanottavaisemmaksi seksuaaliselle stimulaatiolle. Jos yllätysmomentti puuttuu tai se latistetaan, koko jutusta katoaa kärki.

Yleisintä pureminen on esileikkien aikana ja juuri ennen laukeamista. Sen sijaan jälkeenpäin hampaita ei paljon käytetä, vaan suuta käytetään vain helliin, kiitollisiin hyväilyihin.

Puremisen sanotaan tuottavan hyvin nopeaa kiihottumista, sillä kivun voimaa voi säädellä hyvin pehmeästi ja sopivan paikan voi etsiä millimetrin sadasosan tarkkuudella. Purija saa myös vastavuoroisesti paljon, toisen pehmeä iho, suolan maku ja lihasten liikahtelu hampaiden välissä saavat monet voihkimaan nautinnosta.

– Pisteenä i:n päälle tulee kumppanin ihon tuoksu aivan lähituntumassa, kehuu 30-vuotias Marko, jonka tyttöystävä on hiljattain johdattanut hänet puruseksin iloihin. – Oletko koskaan esimerkiksi pannut merkille, miltä kumppanin kylkikaari tuoksuu?

Ei veren maku suussa...

Hurjimmatkin toisen satuttamiseen tai alistamiseen tähtäävät seksileikit päättyvät yleensä mahdollisimman vähin vaurioin, niin myös puremisessa. Kaiken ydin on luottamuksessa, oli kyseessä sitten odotettu tai odottamaton kipu.

Marko huomauttaa, että luontokappaleetkin käyttävät hurjia hampaitaan myös toistensa hellimiseen. Sapelinterävien purukalujen välähtely muutaman sentin päässä kaulavaltimosta eivät silloin pelota kumppania, vaikka normaalisti vaistotoiminnat pakottaisivat sen pakenemaan tai puolustautumaan. Parittelun aikana monien nisäkäslajien urokset myös purevat naarasta, mutta kumppani ei edes huomaa tätä, saati pidä sitä taisteluhaasteena.

Ihmistenkään puremisessa ei yleensä vuodateta verta, vaikka homo sapiensinkin hampaat voisivat monissa pehmeissä paikoissa tehdä pahaa jälkeä. – Tekniikkaa pitää hioa niin ettei puremisesta jää pysyviä jälkiä, Marko selittää asiaa.

– Tietysti veren maku suussa saattaa sekin kiihottaa joitakuita, mutta sellaiset vampyyrit ovat sitten asia erikseen. Me nautimme pienen sähäkän kivun tuottamisesta ja saamisesta, emme pahoinpitelystä, hän tiivistää.

Haastateltavien nimet on heidän pyynnöstään muutettu.


Kuvat: Shutterstock

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.