Vuoden ja vuosikymmenen vaihtuessa moni tekee välitilinpäätöstä. Mitä on elämä antanut ja ottanut? Onko tullut tehtyä omien arvojen mukaisia valintoja vai onko päällimmäisenä kokemus pyörivästä rattaasta, jonka kulussa on tavalla tai toisella taaperrettava ja sielu huutaa tyhjyyttä, kirjoittaa kolumnisti Raakel Lignell.
Riitit ja rituaalit ovat kuuluneet ihmisyyteen lie aina.
Ne ovat vahvistaneet yhteenkuuluvuuden tunteita niin ihmisten kesken kuin luonnon kanssa. Yhden selitysluokan mukaan rituaalit ovat kulttuurisia kommentteja todellisuuden luonteesta ja maailman järjestyksestä. Toisen selitysluokan mukaan rituaalit ovat puhtaasti ekspressiivisiä suorituksia, jotka symbolisesti välittävät osallistujilleen yhteisön arvoja.
Uskonnon alueella rituaali toimii keinona siirtyä pyhän alueelle, erottaa pyhä ja arki.
Riitit ja rituaalit liittyvät usein siirtymävaiheisiin, kuten vuodenaika, juhlapyhät, ristiäiset tai nimiäiset, konfirmaatio, vanhojen tanssit, häät, lopulta hautajaiset.
Politiikan riitit
Myös yhteiskunnan hierarkiaa sekä poliittista valtaa symboloidaan, selitetään ja ylläpidetään rituaaleilla.
On presidentin itsenäisyyspäivän vastanotto ja uudenvuoden puhe, kansallislaulu raikaa palkintopalleilla ja kiinnittää kuulijansa yhteiseen perinteeseen. Yksilön usko me-henkeen voi vahvistua. ”Torilla tavataan” lienee käsitteenä kaikille tuttu.
Viime aikoina ollaan oltu melko hukassa traditioiden ja rituaalien kanssa.
Sulkeeko joidenkin traditio ulkopuolelle jonkun muun? Saako ryhmittymät ilmentää omia rituaalejaan? Mikä on valtaväestön vastuu? Missä menee raja? Meidän kulttuuriimme kuuluvat seimikuvaelmat ja suvivirret tuntuvat varsin kesyiltä ja vaarattomilta perinteiltä.