Lainsäädännössä on selkeästi määritelty, milloin autoilijan on väistettävä pyöräilijää ja päinvastoin.
Omista oikeuksistaan ei ole syytä pitää kiinni liian sitkeästi, koska kaikki tienkäyttäjät tekevät joskus virheitä ja virheet tuottavat liikenteessä onnettomuuksia ja vammautumisia.
Kertaamme Autoliiton koulutuspäällikön Teppo Vesalaisen johdolla tyypillisimmät tilanteet, joissa autoilijan ja pyöräilijän ajolinjat risteävät.
Liikenteeseen liittyminen
Vesalainen kertoo, että pihasta tai pysäköintialueelta tulevan on väistettävä kaikkea muuta liikennettä – siis myös pyöräilijöitä.
– Varsinkin oikealle kääntyessään pihasta tuleva autoilija saattaa keskittyä havainnoimaan vain vasemmalle ja unohtaa, että oikealtakin saattaa lähestyä pyöräilijä. Pyöräilijä voi myös jäädä katveeseen auton A-pilarien taakse. A-pilari on se tuuli- ja sivulasien välissä oleva palkki.
Autoilijan on havainnoitava huolellisesti molempiin suuntiin ja pyrittävä vielä kurottautumalla varmistamaan, ettei palkin taakse, katveeseen, jää ketään.
Etuajo-oikeudestaan huolimatta myös pyöräilijän on syytä tiedostaa olemassa olevat riskit, hiljentää nopeuttaan ja luopua omasta etuajo-oikeudestaan tarvittaessa – oman turvallisuutensa vuoksi.
Risteävä pyörätie
– Kun ajorata ja pyörätie risteävät, määräytyy väistämisvelvollisuus sen mukaan, onko autoilijalla väistämismerkkiä tulosuunnastaan katsottuna ennen pyörätien jatketta, Vesalainen ohjeistaa.
Mikäli autoilijalla on tässä tilanteessa väistämismerkki, saa pyöräilijä ajaa ensin. Mikäli autoilijalla ei ole väistämismerkkiä, on pyöräilijän väistettävä.
– Päälleajo-oikeutta ei kuitenkaan ole kummassakaan tapauksessa, Vesalainen huomauttaa.
Kääntyvä auto
Kääntyvän autoilijan on aina väistettävä risteävää tietä ylittävää kevyttä liikennettä – siitä riippumatta, onko autoilija kääntymässä vasemmalle vai oikealle.