Ranska 2000. Ohjaus: Mathieu Kassovitz. Käsikirjoitus: Mathieu Kassovitz, Jean-Christophe Grangén romaanin pohjalta. Tuotanto: Alain Goldman. Kuvaus: Thierry Arbogast. Leikkaus: Maryline Monthieux. Pääosissa: Jean Reno, Vincent Cassel, Nadia Fares, Dominique Sanda, Karim Belkhadra, Jean-Pierre Cassel, Didier Flamand. Kesto: 120 min.
Mathieu Kassovitz on nuoren polven ranskalaisohjaaja, joka on tullut tunnetuksi ärhäkkään realistisista väkivaltakuvauksistaan kuten Viha (1995) ja Assassin(s) (1997). Väkivalta on keskipisteessä myös Kassovitzin uusimmassa elokuvassa, mutta tällä kertaa perinteisen murhatrillerin asussa. Purppuravirrat on tyylikäs ja tiukkatahtinen jännityspaketti, jossa ratkaistavana on painajaismainen murhasarja.
Syrjäisen Guernonin kylän vuorilta löydetään inhasti silvottu ruumis, joka osoittautuu kylän yliopiston professoriksi. Tapausta saapuu tutkimaan legendan mainetta nauttiva poliisitutkija Pierre Niemans (Jean Reno), jonka kovan kuoren ainoa heikkous on hirveä koirakammo. Samaan aikaan lähistöllä nuori komisario Max Kerkerian (Vincent Cassel) saa tutkittavakseen 20 vuoden takaisen pikkutytön kuoleman - tietysti kaksi tapausta kytkeytyvät toisiinsa, ja kokenut veteraani ja innokas oppipoika päätyvät yhteistyöhön.
Sitä mukaa kun ruumiita alkaa kertyä, salatut motiivitkin alkavat selvitä älykkäälle Niemansille; klassisen mielipuoli-sarjamurhaaja-kuvion sijaan kuolemille näyttää olevan rationaalinen peruste, ja verijäljet johtavat yliopistoon. Kyseessä ei olekaan mikään tavallinen opinahjo, vaan omalakinen ja sisäsiittoisuuteen taipuvainen eliittikoulu, jossa opettajilla on arveluttavia traditioita puhtaan veren varmistamiseksi - elokuvan myyttinen nimi viittaa verivirtoihin monessakin merkityksessä. Tutkimuksia monimutkaistavat vastentahtoiset todistajat ja nerokkaat harhautukset, ja pian ovat myös poliisien omat henkikullat vaarassa...
Jean-Christophe Grangén romaaniin perustuva Purppuravirrat hyödyntää lajityypin perusasetelmia ja -miljöitä niin karmivasti, että paatuneellakin katsojalla on vaikeuksia pysyä penkillä. Paikoin intoudutaan myös pikkuisen reunan yli; aavemaisen kampusalueen ohessa pollarit seikkailevat pimeissä hautaholveissa, luostareissa, ruumishuoneilla ja vaarallisilla jäätiköillä. Ja aivan kuin silpovassa sarjamurhaajassa ei olisi uhkaa tarpeeksi, paikan yllä lepää jatkuva lumivyöryvaara, eivätkä huhutut tappajademonitkaan ole tyystin poissuljettu vaihtoehto.