Leena sairastui muutama vuosikymmen sitten täysin yllättäen psykoosiin. Nainen kertoo, mitä hänelle tapahtui ja miten hän voi nykyään.
Leena* ei arvannut nuorena naisena, mikä häntä odotti kulman takana. Hänellä oli opiskelut takana, ja kokemusta oli ehtinyt kertyä myös työelämästä.
Uupuminen tapahtui vaivihkaa.
− Olin herkkä ja ujo luonteeltani. Sitten aloin väsähtää työelämään, Leena valottaa taustaansa.
Uupumuksesta huolimatta Leena ei osannut nähdä mitään merkkejä siitä, että jokin olisi pahan kerran vialla. Kaikki tapahtui yhtäkkiä: Leena vaipui toiseen todellisuuteen, kuvitelmamaailmaan.
− Lähdin yksikseni metsään etsimään jonkun tuttavan mökkiä, jota ei ollut lähistölläkään. Oikea ympäristö hävisi tietoisuudestani. Menin vain eteenpäin.
Sairaalaan pakkopaitaan
Leena ei ymmärtänyt, mitä hänelle oli tapahtumassa. Hän havahtui yhtäkkiä takaisin todellisuuteen, kunnes vaipui uudestaan harhojen pariin.
Kuvitelmamaailma tuntui täysin todelta.
− Saatoin lähteä polkemaan pyörällä vailla päämäärää. Perhe huolestui, kun minua ei kuulunut kotiin. Velipoika ja hänen kaverinsa lähtivät eräänä kertana etsimään minua moottoripyörällä. Löytöhetkestä en muista mitään, Leena kertoo.
Leenan äiti säikähti tyttärensä outoa käytöstä siinä määrin, että alkoi hakea apua. Psykiatrisen sairaalan ammattilaiset näkivät, mistä oireissa oli kyse: Leena oli sairastunut psykoosiin.
− Vietin ensimmäiset kolme päivää pakkopaidassa sänkyyn sidottuna. Olin kuin vankina, yksin täysin tyhjässä huoneessa. Se kuitenkin rauhoitti.
Akuutin tilanteen lauettua Leena aloitti terapian ja sai vahvat annokset psyykenlääkkeitä. Sairaalassa kului yhteensä kolme kuukautta.
− Olin samaan aikaan ymmälläni ja vihainen. Kukapa nuori tyttö haluaisi maata sairaalassa? Ajokortin saaminen lykkääntyi, ja odottamani Oulun-matka peruuntui, Leena muistaa.
