Vaikka tuomioistuinten perustelut ovat vuosien varrella parantuneet, Suomen rangaistuskäytäntö on Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen mukaan liian kapea. Pyrkimys vankilukujen alentamiseen 60-luvulta lähtien johti normirangaistusajatteluun, josta seurasi rangaistusasteikkojen kaventuminen. Utriainen vaatii rangaistusasteikkojen laventamista.
Ennen lievien ja törkeiden rikosten rangaistukset eivät eronneet tarpeeksi toisistaan. Yleensä rangaistus oli sakko tai korkeintaan kaksi vuotta vankeutta kaikissa muissa rikoksissa paitsi murhassa, tapossa tai törkeissä huumausaine-, väkivalta- ja talousrikoksissa. Nyt tilanne on hieman parantunut, mutta Terttu Utriaisen mielestä parantamisen varaa on edelleen.
– Eri rikoslajien sisällä variaatio suurempi. Esimerkiksi raiskauksessa törkeysasteet vaihtelevat paljon. Rangaistusasteikko pitäisi saada edelleen laventumaan niin, että pienestä rikoksesta annettaisiin pienempi tuomio ja törkeästä rikoksesta suurempi tuomio.
Utriainen on tutkinut seksuaalirikoksia ja niistä annettuja tuomioita. Raiskausrikosten ja seksuaalirikosten kohdalla kävi ilmi, että tapaukset sisältävät törkeitä väkivaltarikoksia, jotka eivät näy rangaistuksissa.
– Raiskauksissa on ollut sellaista väkivallankäyttöä, että sitä olisi pidetty törkeänä, jos se olisi "irrotettu" raiskauksesta. Esimerkiksi tapon uhkaus, teräaseella uhkaaminen on tapahtunut raiskauksen "sisällä" ja väkivallanteko ikään kuin hukkuu sinne, eikä tule rangaistuksessa tarpeeksi näkyviin.
HIV-miehen ensimmäinen ehdollinen oli väärä tuomio
Utriainen kertoo tuomarista, joka totesi ottaneensa tilastojen keskiarvotuomion huomioon rangaistuksen annettuaan. Kyseinen toimintatapa on Utriaisen mukaan todella väärä.
– Yksittäisten tuomarien ja tuomioiden pitäisi luoda tilastot. Ensikertalaiselle annetaan yleensä ehdollinen tuomio. Esimerkiksi 12 vuoden vankeusrangaistukseen tuomittu HIV-mies oli saanut vain neljä vuotta aiemmin ehdollisen tuomion. Ensimmäinen ehdollinen tuomio oli väärä, sen jälkeen hän jatkoi toimintaansa vuosikausia.
Utriainen toteaa, että kyseisessä tapauksessa syy oli henkilön lisäksi myös järjestelmän.
– Jos hänet olisi tuomittu esimerkiksi vuodeksi, hänen ajattelulleen olisi pitänyt pystyä tekemään jotain. Hän kuitenkin sai jatkaa elämäänsä normaalisti ja hän teki, mitä parhaaksi näki. Vieläkin tuomiot ovat liian kaavamaisia, vaikka tuomareiden perustelut ovat parantuneet.
Utriainen korostaa, että fyysisen koskemattomuuden suojelu on rikosoikeuden tehtävä. Suomessa kuitenkin vallitsee Utriaisen mielestä tietynlainen metsäläiskulttuuri. Kännipäissään tapellaan ympäriinsä ja käyttäydytään miten tahansa.
– Suomi on Euroopan väkivaltaisimpia maita. On tappoja, murhia, kotiväkivaltaa. Myös tuomioissa pitäisi manifestoitua, ettei kännissä riehuminen kuulu sivistyneeseen käyttäytymiseen.