Vaikka tuomioistuinten perustelut ovat vuosien varrella parantuneet, Suomen rangaistuskäytäntö on Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen mukaan liian kapea. Pyrkimys vankilukujen alentamiseen 60-luvulta lähtien johti normirangaistusajatteluun, josta seurasi rangaistusasteikkojen kaventuminen. Utriainen vaatii rangaistusasteikkojen laventamista.
Ennen lievien ja törkeiden rikosten rangaistukset eivät eronneet tarpeeksi toisistaan. Yleensä rangaistus oli sakko tai korkeintaan kaksi vuotta vankeutta kaikissa muissa rikoksissa paitsi murhassa, tapossa tai törkeissä huumausaine-, väkivalta- ja talousrikoksissa. Nyt tilanne on hieman parantunut, mutta Terttu Utriaisen mielestä parantamisen varaa on edelleen.
– Eri rikoslajien sisällä variaatio suurempi. Esimerkiksi raiskauksessa törkeysasteet vaihtelevat paljon. Rangaistusasteikko pitäisi saada edelleen laventumaan niin, että pienestä rikoksesta annettaisiin pienempi tuomio ja törkeästä rikoksesta suurempi tuomio.
Utriainen on tutkinut seksuaalirikoksia ja niistä annettuja tuomioita. Raiskausrikosten ja seksuaalirikosten kohdalla kävi ilmi, että tapaukset sisältävät törkeitä väkivaltarikoksia, jotka eivät näy rangaistuksissa.
– Raiskauksissa on ollut sellaista väkivallankäyttöä, että sitä olisi pidetty törkeänä, jos se olisi "irrotettu" raiskauksesta. Esimerkiksi tapon uhkaus, teräaseella uhkaaminen on tapahtunut raiskauksen "sisällä" ja väkivallanteko ikään kuin hukkuu sinne, eikä tule rangaistuksessa tarpeeksi näkyviin.
HIV-miehen ensimmäinen ehdollinen oli väärä tuomio
Utriainen kertoo tuomarista, joka totesi ottaneensa tilastojen keskiarvotuomion huomioon rangaistuksen annettuaan. Kyseinen toimintatapa on Utriaisen mukaan todella väärä.
