Ohjaus: Mika & Pasi Kemmo. Käsikirjoitus: Mika Kemmo. Henkilöohjaus: Heikki Paavilainen. Kuvaus: Tero Molin. Leikkaus: Roy-Petri Pashur. Lavastus: Timo Erkkilä, Jarmo Helenius. Musiikki: Aku Lundström, Teukka Aalto. Tuotanto: Pasi Kemmo. Pääosissa: Timo Julkunen, Heikki Paavilainen, Tomy Halme, Karita Tuomola, Paula Siimes, Jenni Ahola, Laura West, Matti Tuominen. Kesto: 105 min.
Hyvän komedia teko on äärimmäisen vaikeaa. Komedia ei yksinkertaisesti naurata jos sitä ei ole tehty vakavissaan. Mainoksista ja yritysvidoista leipänsä ansaitsevat Mika ja Pasi Kemmo debytoivat kankailla elokuvalla Ponterosa, jossa ei edellä mainittua ohjenuoraa ole juuri noudatettu. Tai sitten leffasta on vain muuten tehty katsojaa aliarvioiva, halpahintaisella huumorilla ja julkkisten tirkistelyllä höystetty keitos, jossa katsojaa rääkätään muullakin kuin lipun hinnalla.
Leffan juoni on kotoisin samalta suunnalta kuin pikkukylien kesäteatterifarssit. Ahvenanmaalla sijaitsevalle rupiselle leirintäalueelle eksyy kaksi aikamiespoikaa; muijansa jättämä turkkulaisjäppinen Oskari (Julkunen) ja sokea Amerikkaan hengenpelastajaksi haluava ressukka Jussi (Paavilainen). Paikkaa koristavat myös mallimamma (Siimes) kolmine iltapaivälehtien kaunistuksineen (Tuomola, Ahola ja West). Mökkikylää isännöi syntymässä säikähtänyt ja takaumissa isänsä (Tuominen) rääkkäämä sadistinen junttieinari Mauri, josta on kasvanut Tony Halmeen näköinen. Pari päivää leirielämää sekoittaa tietenkin pakkaa melkoisesti.
Kemmon veljekset hiihtelevät sujuvasti Speden avaamalla ladulla ja käyttävät sumeilematta hyväkseen julkkisten tirkistelyarvoa sketsiensä tilkkeenä. Spedeltä on omittu myös tekniset oikotiet; leffa on kuvattu digitaalivideolle pääosin vallitsevassa valossa. Elokuvasäätiöltä paalua ei teokseen ole saatu, joten homma on rahoitettu sponsoreilla.
Tässä kaikessa ei ole tietenkään mitään pahaa, jos itse leffa vain toimisi. Mutta ei. Julkunen ja Paavilainen muodostavat sinänsä sympaattisen pääosaparivaljakon, mutta heidän ympärilleen rakennetut tilanteet menevät pahasti metsään. Poikkeavuuksista on revitty huumoria maailman sivun, mutta esimerkiksi Tony Halmeen henkilöhahmon raivotessa homofobiaansa perkeleitten säestyksellä alkaa ihmetellä missä töyssyssä huumori on pudonnut kärryiltä.
