Lääkärinä esiintynyttä Esa Laihoa epäillään useista törkeistä pahoinpitelyistä. Laihon epäillään antaneen hoitamilleen iäkkäille ihmisille vuosina 2004–2011 Lahdessa ja Helsingissä vääriä tai puutteellisia diagnooseja ja lääkityksiä, mitkä ovat saattaneet nämä vaaraan.
Laiho ei muun muassa lääkemääräyksessään selkeästi neuvonut lopettamaan aiempaa lääkitystä, mikä johti parasetamolin yliannostukseen.
Epäillyistä pahoinpitelyistä kolme on tapahtunut Helsingissä ja Lahdessa.
Vanhukselle yliannostus parasetamolia
Eräs epäilyistä tapahtui kesäkuussa 2008, jossa Helsingin Kustaankartanon vanhainkeskuksessa oltiin kotouttamassa naispotilasta. Laiho oli päättänyt alkaa purkaa naisen opiaattilääkitystä ja määräsi tälle Oxycontin-lääkkeen tilalle neljän gramman vuorokausiannoksen parasetamolia sisältävää Panacodia.
Sen sijaan naisen aiempaa kolmen gramman parasetamolia sisältävää Paraceon-lääkettä Laiho ei perunut, minkä seurauksena potilas sai kaksi päivää yhteensä seitsemän grammaa parasetamolia vuorokaudessa.
Parasetamoliannoksen ei tulisi ylittää aikuisilla neljää grammaa vuorokaudessa.
– Parasetamoli tunnetaan lääkkeenä joka on varsin turvallinen oikein käytettynä, mutta joka yliannoksina voi aiheuttaa vakavan, jopa kuolemaan johtavan maksavaurion, kertoo Myrkytystietokeskuksen ylilääkäri Kaarlo Hoppu poliisin pyytämässä asiantuntijalausunnossa.
Uhri säätyi vammoilta
Naisen tila huononi kahden päivän kuluttua, jolloin myrkytys havaittiin ja potilas kiidätettiin sairaalaan saamaan vastalääkitystä. Hänelle ei kehittynyt vakavan myrkytyksen oireita, kuten maksavauriota.
Ylilääkäri Hopun arvion mukaan ei ole mahdollista arvioida, johtuuko vaurioilta säästyminen saadusta vastalääkkeestä vai siitä, ettei myrkytys ollut niin vakava.
Haastehakemuksessa todetaan, että Laihon määräämän lääkityksen jatkaminen olisi johtanut entistä vaarallisempaan parasetamolimyrkytykseen, joka olisi hoitamattomana pahimmillaan johtanut vakavaan maksavaurioon.
Kiistää rikoksen, syyttää hoitajia
Laiho kiistää syyllistyneensä rikokseen. Hänen mukaansa aiemmin määrätty lääkitys oli tarkoitus lopettaa.
Hänestä määrätyt lääkkeet antanut hoitaja oli ymmärtänyt lääkemääräyksen väärin. Hoitajan olisi Laihon mukaan pitänyt huomata lääkkeiden päällekkäisyys.
Laiho myös kiistää yliannostuksen aiheuttaneen uhrille oireita, vaan oireet johtuivat hänen mukaansa sairaalahoidossa diagnosoidusta suolen umpipussitaudista.
Ei tullut tarkistamaan verenmyrkytystä
Toisessa Helsingissä sattuneessa tapauksessa Laihoa epäillään jälleen virheistä Helsingin Kustaankartanossa.
Kesällä 2011 hoitaja oli huomannut selän leikkaushaavan erittäneen runsaasti verensekaista kudosnestettä, mikä viittasi tulehdukseen. Potilaan tila oli muutenkin huono.
Sairaanhoitaja oli soittanut Laiholle ensimmäisen kerran kello 9.40 ja kertonut tälle haava-alueen tilasta ja yrittänyt saada tämän tulemaan osastolle tarkistamaan potilaan.
Hän kertoi myös potilaalta samana aamuna mitatusta korkeasta tulehdusarvosta, jonka luku oli yli 160. Kyseinen testi ei näytä tätä suurempia lukuja, joten tila saattoi olla huomattavasti pahempikin.
Laiho ei kuitenkaan saapunut paikalle, vaan käski hoitajan ottamaan potilaalta laboratoriokokeet.
Kello 15.20 Laiho oli saanut puhelun lähihoitajalta, joka oli kertonut potilaan edelleen pahenevasta tilasta. Tässä vaiheessa potilaalle tilattiin ambulanssi. Laiho ei saapunut paikalle tarkistamaan potilaan tilaa.
Potilas saapui Meilahden sairaalaan kello 16.44, missä tämän todettiin olevan yleisverenmyrkytyksen vuoksi hengenvaarallisessa tilassa. Tämän tulehdusarvo oli noussut 355:n asti ja hänelle aloitettiin tehostetun valvonnan osastolla suonensisäinen antibioottihoito.
Laihon syytetään toiminnallaan viivyttäneen potilaan erikoissairaanhoitoon siirtämistä noin kuusi tuntia aiheuttaen potilaalle hengenvaarallisen tilan ja lisäten kuoleman riskiä.
Laihon mukaan syyt jälleen hoitajissa
Laiho kieltää rikoksen. Hänen mukaansa hoitohenkilökunta ei ollut osannut kertoa hänelle tai potilasta myöhemmin hakeneella ambulanssin henkilökunnalle haavasta, minkä vuoksi pääsy hoitoon oli viivästynyt.
Laiho korostaa, että ambulanssikin oli tullut noutamaan potilasta aivohalvausepäiltynä. Hoitajan mukaan tämä johtui luultavasti hätäkeskuksen virheestä. Jotkin potilaan oireista, kuten puheen puuroutuminen, viittasivat aivohalvaukseen.
Laiho kertoo tilanneensa ensimmäisen puhelun jälkeen potilaalle laboratoriokokeita kiireellisinä. Kun hänelle oli ilmoitettu potilaan tilan heikentymisestä, oli hän lähettänyt potilaan sairaalaan. Hoitaja ei ollut hänen mukaansa maininnut mitään erittävästä haavasta.
Laihon mukaan hoitajan kertomus tai sosiaaliviraston toimintaohjeet eivät ole edellyttäneet, että hänen olisi pitänyt tehdä kotikäynti välittömästi.