Poikkeuksellinen tapaus: 15-vuotias halusi tunnustaa puukotuksen, mutta vankilaan tuomittiin sukulaismies

Kyseessä oli Rovaniemellä toukokuun lopussa vuonna 2020 tapahtunut puukotustapaus, jossa miestä puukotettiin kylkeen aiheuttaen tälle sairaalahoitoa vaativat vammat. Tapauksesta vangittiin pääepäiltynä vuonna 2000 syntynyt mies, joka kiisti syytteet puukon käyttelystä.

15-vuotias vuoroin myönsi ja vuoroin kiisti

Miehen vuonna 2005 syntynyt sukulaispoika taas tunnusti ensimmäisessä kuulustelussa puukottaneensa uhria, pyörsi kertomuksena seuraavissa kuulemisissa vain lopulta kääntääkseen jälleen tarinan niin, että oli puukottanut uhria. Tämä kertomus syyllisyydestä pysyi sitten viimeisistä kuulusteluista aina hovioikeuteen asti.

Pojan ja todistajien vastauksista vastaavasti käy ilmi, että 15-vuotiaan pojan kertomuksen epäiltiin muuttuneen romanikulttuurin tai romanisukujen käytäntöjen vuoksi niin, että hän ottaisi vanhemman sukulaismiehellensä teot kontolleen. Tämän poika ja todistajat kiistivät.

Lue myös: Miehen pankkitiliä käytettiin luvatta nuuskakauppaan – sai tuomion, joka kumottiin vasta oikean syyllisen löydyttyä

Pojan kertomus tarinan muuttamisen syistä oli päinvastainen. Hänen mukaansa poliisi oli kuulusteluissa painostanut häntä muuttamaan kertomustaan niin, ettei hän myöntäisi tapahtunutta vaan kertoisi sukulaismiehensä olevan tekoon syyllinen. Valtakunnansyyttäjänvirasto teki myöhemmin päätöksen, ettei poliisimiehiä kohtaan ollut syytä aloittaa esitutkintaa väitetyn painostuksen johdosta.

Käräjäoikeus jätti kummankin tuomiotta

Tapauksen ratkaisusta teki vaikeaa se, että paikalla olleet silminnäkijät kertoivat itse ristiriitaisesti tai epäluotettavasti tapahtuneesta, mahdollisesti päihtymystilan vuoksi. Käräjäoikeus piti myös tehtyä esitutkintaa puutteellisena.

Kun näytöstä ei saatu selvyyttä, oli käräjäoikeus todennut miehen syyttömäksi tapon yritykseen ja pojan syyttömäksi nuorena henkilönä tehtyyn rikoksentekijän suojelemiseen. Hänen syytettiin kätkeneen teossa käytetyn puukon paikalla olleeseen sadevesikaivoon.

Hovioikeus päätti toisin

Hovioikeus kuitenkin katsoi asiaa toisin kuin käräjäoikeus. Se katsoi, että uhrin ja todistajien kertomuksia oli syytä osaltaan käyttää tuomion näyttönä asiassa.

Oikeus totesi jääneen epäselväksi, miksi pojan kertomus muuttui niin merkityksellisiltä osin näin vakavassa rikosasiassa. Se kuitenkin katsoi, että pojan kertomukset, joissa hän kiisti puukotuksen, olivat yksityiskohtaisia ja keskeisiltä osiltaan yhteneväisiä uhrin ja todistajien kertomusten kanssa.

Vastaavasti puukotuksesta syytetyn miehen kertomus oli hovioikeuden mukaan ristiriidassa kaiken muun oikeudessa esitetyn näytön kanssa.

Mies tuomittiin vankilaan

Hovioikeus katsoi riittävällä varmuudella suljetun pois se, että puukotuksen olisi tehnyt joku muu kuin siitä syytetty mies. Mies tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä 2 vuoden 3 kuukauden ehdottomaan vankeuteen.

Mies tuomittiin maksamaan uhrille tilapäisestä haitasta 3500 euron korvaukset, 1000 euroa pysyvästä kosmeettisesta haitasta sekä 300 euroa kärsimyskorvauksia.

Pojan syytteet rikoksentekijän suojelemisesta taas kaatuivat, koska oikeuden mukaan voitu katsoa varmaksi hänen tietäneen puukotuksesta heittäessään teossa käytetyn puukon sadevesikaivoon. Puukotus oli näet tullut ilmi vasta silloin, kun autoon nostetun päihtyneen puukotuksen uhrin huomattiin sotkevan auton penkit verellä.

Tuomio ei ole lainvoimainen, vaan siihen on haettu valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.