Pitääkö urheilun olla positiivisuuden leikkikenttä? Myrskyn silmässä pyörineeltä valmentajalta selkeä mielipide – "Ei ole tavoiteltava asia"

Suomalainen valmennuskulttuuri on murroksessa – missä menee valmentajan vaatimustaso? 3:29

Suomalaisessa urheilussa kahden viime vuoden aikana esiin nousseet häirintä- ja kiusaamistapaukset ovat nostaneet tikunnokkaan myös murroksessa olevan valmennuskulttuurin. Tällä hetkellä on syytä pohtia, missä menee raja valmentajien äärimmäisen kovan vaatimustason ja epäeettisen toiminnan välillä.

MTV Urheilu uutisoi viime lokakuussa muodostelmaluisteluvalmentajan nöyryyttäneen, kiusanneen ja alistaneen luistelijoitaan - yli kymmenen valmentajan entistä suojattia oli kertonut luotsin epäeettisistä valmennusmetodeista. Tapaus eteni Taitoluisteluliiton kurinpitodelegaation käsittelyyn. Tällä hetkellä Mirjami Penttinen on hyllytettynä - ja tapauksen käsittely jatkuu.

Viime vuonna myrskyn silmässä oli puolestaan Minettien menestysvalmentajana mainetta niittänyt Titta Heikkilä, jonka kerrottiin Urheilulehden artikkelissa käyttäneen rajuja metodeja valmennustyössään. Heikkilälle ei langetettu toimintakieltoa.

– Viime aikojen keskustelussa on ollut paljon ilmoilla, että urheilun pitäisi olla positiivisuuden leikkikenttä. Mielestäni se ei ole välttämättä ihan realistinen, eikä tavoiteltavakaan asia, Heikkilä sanoo.

Tulikuuma kysymys urheilukentällä kuuluu tällä hetkellä seuraavanlaisesti, ymmärtävätkö vanhemmat vaikkapa joukkuevoimistelussa ja taitoluistelussa, että kyseessä on varhaisen erikoistumisen lajit, joissa harjoitusmäärät ovat hurjia jo pienestä pitäen – ja kilpailu on armottoman kovaa. 

Kilpailu- ja huippu-urheilututkimuskeskuksessa työskentelevä erikoistutkija Outi Aarresola kokee, että valmennuskulttuuri on murroksessa suomalaisessa urheilussa. Silti on selvää, että esimerkiksi valmentajien käyttäytymisen täytyy olla inhimillistä ja ylipäätään kaiken toiminnan tulee kestää päivänvalo.

– Epäeettinen toiminta ja kova vaatimustaso eivät ole toistensa kanssa linkissä. Nämä ovat kaksi ihan eri asiaa. Hyvin voidaan tehdä urheilullisesti kehittävää toimintaa myös eettisesti hyvällä tavalla. Se, missä raja menee, ei minulla, eikä varmaan monella muullakaan ole vastausta, Aarresola toteaa.

Aiheesta laajemmin artikkelin ylälaidan videolla.

Lue myös:

    Uusimmat