Suomalaisessa urheilussa kahden viime vuoden aikana esiin nousseet häirintä- ja kiusaamistapaukset ovat nostaneet tikunnokkaan myös murroksessa olevan valmennuskulttuurin. Tällä hetkellä on syytä pohtia, missä menee raja valmentajien äärimmäisen kovan vaatimustason ja epäeettisen toiminnan välillä.
MTV Urheilu uutisoi viime lokakuussa muodostelmaluisteluvalmentajan nöyryyttäneen, kiusanneen ja alistaneen luistelijoitaan - yli kymmenen valmentajan entistä suojattia oli kertonut luotsin epäeettisistä valmennusmetodeista. Tapaus eteni Taitoluisteluliiton kurinpitodelegaation käsittelyyn. Tällä hetkellä Mirjami Penttinen on hyllytettynä - ja tapauksen käsittely jatkuu.
LUE MYÖS: HS: Tehtävistään hyllytetty luisteluvalmentaja Mirjami Penttinen etsi nuorten luistelijoiden joukosta vuotajia
Viime vuonna myrskyn silmässä oli puolestaan Minettien menestysvalmentajana mainetta niittänyt Titta Heikkilä, jonka kerrottiin Urheilulehden artikkelissa käyttäneen rajuja metodeja valmennustyössään. Heikkilälle ei langetettu toimintakieltoa.
– Viime aikojen keskustelussa on ollut paljon ilmoilla, että urheilun pitäisi olla positiivisuuden leikkikenttä. Mielestäni se ei ole välttämättä ihan realistinen, eikä tavoiteltavakaan asia, Heikkilä sanoo.
Tulikuuma kysymys urheilukentällä kuuluu tällä hetkellä seuraavanlaisesti, ymmärtävätkö vanhemmat vaikkapa joukkuevoimistelussa ja taitoluistelussa, että kyseessä on varhaisen erikoistumisen lajit, joissa harjoitusmäärät ovat hurjia jo pienestä pitäen – ja kilpailu on armottoman kovaa.