Pinot Noir -rypäle

Pinot Noir on tummimpia Pinotien laajan rypäleperheen jäsenistä. Perheen nimi juontuu rypäletertun männynkäpyä muistuttavasta profiilista (ranskaksi pin). Perheen laajuus taas liittyy Pinot Noirin hankaliin ominaisuuksiin; se on herkkä mutatoitumaan ja muuntumaan erilaisiksi rypäleiksi. Pelkästään Ranskassa on yli neljäkymmentä virallista kloonia joita saadaan kutsua Pinot Noiriksi, mutta joiden ominaisuudet saattavat olla hyvinkin erilaisia. Ja kuten tavallista, kaikkein hankalimmat ja kitukasvuisimmat kloonit tuottavat parasta viiniä.

Rypäle on melko ohutkuorinen, joten siitä saatavassa viinissä ei ole suuria määriä tanniineja tai väriä. Tätä ominaisuutta yhdessä korkean hapokkuuden ja tietyn makean marjaisuuden kanssa voidaankin pitää ainoina selkeinä Pinot Noirin tunnuspiirteinä. Tosin muutamissa eteläamerikkalaisissa Pinot Noir -viineissä voi olla hyvinkin syvä väri ja leppeä hapokkuus, jolloin ainoaksi tunnusmerkiksi jää makean marjahillon maku.

Pinot Noir on rypäle joka tekee kaiken aikaisemmin kuin muut saman kaliiberin lajikkeet. Se kukkii aikaisin, kypsyy aikaisin ja valmis viinikin on optimaalisessa kypsyydessä aikaisemmin kuin huippu Cabernetit ja Syrahit.

Aikainen kukinta ja kyspsyminen tuovat viljelypaikan valintaan omat vaatimuksensa. Tarha ei saa olla liian kylmä, jotta keväthallat eivät vahingoita aikaisin puhkeavia nuppuja ja tuhoa näin koko satoa. Liika lämpö on myös pahasta, koska Pinot Noirin aromien on saatava kehittyä rauhassa ja pitkään. Liian kuumassa kasvaneet Pinot Noirit ovat tunkkaisen hillomaisia ja luonteettomia. Toisin on tummempikuorisilla lajikkeilla jotka vaativatkin auringonvaloa suoraan rypäleisiin saavuttaakseen riittävästi väripigmenttejä.

Kasvupaikan maaperä muokkaa maun

Koska Pinot Noirissa ei ole sellaisia hallitsevia ja tukahduttavia luonteenpiirteitä jotka dominoisivat valmista viiniä, on varsin tärkeää millaisessa maaperässä se kasvaa. Pitkän viileän kasvukauden aikana köynnös imee maaperästä mineraaleja ja ravintoaineita ja varastoi juuri tarhan ominaispiirteitä rypäleihinsä. Hauskinta tässä on se, ettei kukaan oikein tiedä millaisia ominaisuuksia tarhan maaperällä ja rakenteella pitäisi olla, jotta viinistä tulisi hyvää. Yhdeltä tarhalta voi tulla jumalaista nektaria ja parinsadan metrin päästä hapanta litkua, eikä kemiallisilla analyyseillä saada tehtyä mitään eroa maaperän koostumusten suhteen.

Burgundissa, Ranskan itäosassa sijaitsevalla hyvää Pinot Noiria tuottavalla alueella tämä ei olisi enää tarpeenkaan. Alueella on viljelty tätä herkkää rypälettä jo useita satoja vuosia ja ajan kuluessa on aistinvaraisesti havaittu miltä tarhalta saadaan minkäkintasoista viiniä. Tämän perusteella tarhat on jaettu eri laatuluokkiin. Parhaan viinin tuottavat tarhat kulkevat "Grand Cru" -nimikkeen alla, seuraava luokka on "Premier Cru" ja siitä seuraavana tulevat kylän/kunnan jolla tarhat sijaitsevat mukaan nimetyt viinit. Lähes sataprosenttisesti Premier ja Grand Cru -viinien etiketissä on myös tarhan nimi kyseisen luokituksen lisänä. On myös pelkäksi "Bourgogne:ksi luokiteltu viiniä jonka rypäleet ovat kasvaneet jossain kyseisen läänin viinitarhaksi luokitelluilla alueilla. Ranskassa myös Elsassin alueen punaviinit tehdään Pinot Noirista, eikä sovi unohtaa, että se on myös yksi kolmesta samppanjarypäleestä.

Hyvää perinteistä Pinot Noiria viljellään myös Italian pohjoisen viileillä vuoristoisilla seuduilla, jossa rypäle kulkee nimellä Pinot Nero sekä Saksassa jolloin etiketissä törmää nimeen Spätburgunder. Pinotiahan tosin on kokeilumielessä istutettu varmasti jokaiseen maankolkkaan jossa viiniä viljellään, mutta tulokset eivät ole olleet kovinkaan lupaavia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Ja näitä poikkeuksellisia alueita ovat: Tasmania ja Uusi-Seelanti, viileät saaret Australian eteläosan leveysasteilla, Etelä-Afrikan rannikon merituulen viilentämät laaksot, ja USA:ssa jotkin rankan teknologisen osaamisen virittämät kalifornialaiset viininvalmistamot sekä kosteakylmä Oregon.Toki myös muualla voidaan tuottaa onnistuneita viinieriä satunnaisesti, mutta yleensä muiden Pinot Noir -etikettien alta löytyy makean tunkkainen ja lässy tai hapanta ja liikaa laimennettua marjamehua muistuttava viini.

Nuoressa viinissä marjainen tuoksu

Miltä hyvä Pinot Noir sitten tuoksuu, herää kysymys. Yleensä nuoressa viinissä havaitaan jokin marja, todennäköisimmin tumma kirsikka, mutta myös herukka, vadelma ja mansikka ovat yleisiä. Tämän jälkeen paletti onkin aika auki riippuen juuri viinin alkuperästä, mahdollisia havaintoja voivat olla vaikka lakritsi, tee, paahdettu tomaatti, raparperi, luumu, kaneli, sieni, märkä maa, navetta, ruusu.

Kehittyneet Pinot Noirit ovat todella monipuolisia, päällimmäisenä niistä havaitsee yleensä juuri tuoksupuolella eläimellisen karaktäärin johon sekoittuu huumaavan parfyyminen hedelmä ja makupuolella ne ovat kuin sulaa samettia.

Riistalinnut ja yrtit mainioita seuralaisia

Syksy ja riistalinnut ovat mainiota seuralaisia Pinot Noirille, joka herkkänä viininä ei toki taistele vastaan muidenkaan raaka-aineiden seurassa. Sisäelimet, lammas, nauta, possu ja lohi sopivat seuraan, mausteena voi käyttää sieniä, marjoja, tomaattia, sipulia. Yrteistä Pinot Noirille suotuisia ovat basilika, timjami, rakuuna, rosmariini, minttu.

Kokattaessa Pinot Noirille kannattaakin eniten kiinnittää huomiota juuri kyseisen viinin fyysisiin ominaisuuksiin. Jos viini on hento, ei liian mausteista ruokaa, jos hapokkuus on korkea, ruoka ei saisi olla liian makeaa ja taasen jos viini on makean hedelmäinen, liika hapokkuus ruoassa ei ole hyvästä.

Alkon Pinot Noir -tarjonta

Alkon Pinot Noir tilanne on kohtuullista heikompi. Australiasta löytyy mainio 463947 Ninth Island Pinot Noir 14,27e, joka Pipers Brookin halpissarjaan kuuluvaksi viiniksi on erittäin laadukas. Sitä voisi kuvailla hieman reteväksi, mutta tasapainoiseksi viiniksi jossa on hedelmät kohdallaan. Chileläisistä poimitaan esiin 466647 Cono Sur Pinot Noir 2001 7,99eja 441867 Casillero del diablo Pinot Noir 9,99e. Edellinen on sopivan kirsikkaisen luonteenomainen, mutta hieman yksiulotteinen ja kaukana samettisesta, vaikka kyseisen viinin mainoksessa niin väitetään ja jälkimmäinen taasen hieman liian hilloinen ja synkkä minun makuuni.

Hinnastoa selatessa seuraavat Pinot Noirit sattuvat silmiin vasta Ranskan osastolta. Näihin muutamaan viiniin sen enempää puuttumatta voinen mainita, että Louis Jadot ja Joseph Drouhin tunnetaan hyvinä ja luotettavina, joskin suurina tuottajina ja Pierre Gelinin viinit ovat myös olleet aina sangen pirteitä ja kiehtovia. Saksan ainoa punaviiniedustus näyttäisi olevan Pinot Noiria, viinistä minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta viiniä maistaneet luotettavat tahot eivät antaneet minun käyttää siihen 17:ää euroa 42:ta senttiä.

Melko vähäinen on siis Pinot Noirin vähittäismyyntivalikoima, mutta toivotaan, että lisää olisi tulossa vaikkapa Italian, Etelä-Afrikan, USAn tai jopa Espanjan suunnlta.

Mikko Virta