On hyödyllistä perehtyä kulta-alan sanastoon ennen kuin säntää sormusostoksille. Kun peruskäsitteet ovat hallinnassa, keskustelu koruliikkeen myyntihenkilökunnan tai kultasepän kanssa sujuu mutkattomasti. Kihla- ja vihkisormusta ostaessa kannattaa kysyä erityisesti korun rakenteiden, jalometallien ja kivien kestävyydestä, sillä sormukset tulevat jokapäiväiseen käyttöön.
Briljantti
Timantin hiontamuoto, jossa kivessä on 57 viistettä päällisosan taulu mukaan luettuna. Lisäksi joskus alakärki eli kuletti lasketaan 58. viisteeksi. Kehämuodoltaan pyöreä, timantin loiston parhaiten esille tuova briljantti on yleisimmin käytetty hiontamuoto. Muita tuttuja hiontamuotoja ovat ovaali briljantti, markiisihionta, pisara, smaragdihionta, suorakaiteen muotoinen porrashionta eli Baguette, sydän ja Princess. Briljanttihiontaa käytetään timantin ohella myös muiden jalokivien hionnassa.
Filigraani
Pitsiä muistuttava rakenne, jonka valmistaminen on vaativaa käsityötä. Monet nykyään myynnissä olevat korut ovat kuitenkin valamalla valmistettuja kopioita.
Flakka
Flakkasormuksen runko on läpileikkausprofiililtaan neliö tai suorakaide. Tällöin pinta on suora eikä kaartuva, kuten perinteisissä puolipyöreissä rungoissa. Sisäkulmia voidaan hiukan pyöristää käytön mukavuuden lisäämiseksi.
Hiertäminen
Hiertäminen on yksi kivien istutusmenetelmistä. Hiertämällä istutetut kivet ovat melko hyvin suojassa kolhuilta. Metallia on hierretty kiven reunojen päälle.
Jalokivet
Kihla- tai vihkisormuksen kiveksi valitaan useimmiten timantti. Muitakin erinomaisia vaihtoehtoja kuitenkin löytyy. Jalokivien kuten muidenkin aineiden kovuutta kuvataan Moshin kovuusasteikolla, jossa kovin aine saa luvun 10 ja pehmein luvun 1. Jalokivet erotetaan muista korukivistä (eli puolijalokivistä) juuri muun muassa kovuuden perusteella. Jalokiveksi luetaan sellainen kivi, jonka kovuus Moshin asteikolla on 7,5 tai suurempi. Timantti on ainoa jalokivi, jonka kovuus on 10. Jatkuvasti käytössä oleviin sormuksiin sopivat parhaiten sellaiset kivet, joiden kovuus on 9-10, eli lähinnä timantit ja korundit. Korundeihin kuuluvat punaiset rubiinit ja monissa eri väreissä säihkyvät safiirit. Muihin koruihin mainioita kiviä ovat myös esimerkiksi krysoberyllit (8,5), beryllit (7,5-8) ja spinellit (8). Smaragdi ja akvamariini kuuluvat berylleihin.
Jalometallit
Korujen valmistuksessa käytettävät jalometallit ovat kulta, hopea ja platina. Puhtaina ne ovat yleensä liian pehmeitä, joten niitä seostetaan muilla metalleilla. Jalometallin pitoisuuden voi tarkastaa tuotteen pitoisuusleimasta, jossa on ilmoitettu tuotteen metalliseoksen sisältämä jalometallin määrä promilleina painosta. Esimerkiksi soikion muotoisen leiman sisällä oleva luku ”750” kertoo, että tuotteessa on vähintään 750 promillea eli 75 % kultaa. Leiman suorakaiteen muoto merkitsee hopeaa ja salmiakin muotoinen pohja platinaa.
Karaatti (ct)
Timanttien ja muiden jalokivien paino ilmoitetaan karaatteina, yksi karaatti (lyhenne ct, joskus esiintyy ka) vastaa 0,2 grammaa. Koska timantit ovat luonnossa sitä harvinaisempia mitä suurempia ne ovat, suurempien timanttien karaattihinta on selvästi korkeampi eli esimerkiksi yksi iso 0,50 karaatin timantti on paljon kalliimpi kuin 10 kappaletta pieniä 0,05 karaatin timantteja, vaikka niiden yhteispaino ja luokitus ovatkin samat.
Karaatti (K)
Puhekielessä esiintyy usein edelleen vanha kullan pitoisuusilmaus ”karaatti”. 14 ja 18 karaatin kulta vastaavat nykyisin leimoja 585 ja 750 eli puhtaan kullan pitoisuus tuotteen valmistamiseen käytetyssä seoksessa on vähintään 58,5 tai 75 prosenttia seoksen kokonaispainosta.
Keltakulta
Puhtaaseen kultaan (Au) seostetaan pääasiassa kuparia ja hopeaa. Seosaineiden suhteita muuttamalla kullan sävyä voidaan vaihdella vihertävän keltaisesta punertavaan. Suomessa myytävässä tuotteessa kullan osuus tulee olla vähintään 375 eli 37,5 prosenttia, useimmiten kultaa on seoksessa tai 585 tai 750 promillea painosta.
Kruunuistutus
Kruunuistukassa kivi on kiinni sen päälle taivutetuin kynsin eli krappanoin. Sivulta katsottaessa istutus näyttää kruunumaiselta. Kynsiä voi olla neljästä jopa kahteentoista riippuen istutuksen tyylistä ja kiven koosta. Kiven istutus kannattaa tarkistuttaa kultasepällä muutaman vuoden välein.
Leimat
Suomessa jalometallien aitouden voi todeta tuotteessa olevista leimoista. Jalometallituotteesta täytyy löytyä pakolliset nimi- eli vastuuleima ja pitoisuusleima. Lisäksi tuotteeseen voidaan lyödä tarkastusleima, vuosileima ja paikkakuntaleima. Leimoja voi tarkastella lähemmin suurennuslasin avulla, tietoa leimoista löytyy muun muassa Tukesin sivuilta (www.tukes.fi).
Nikkeli
Nikkeli on yleisin kosketusallergian aiheuttaja koruissa. Jalometallikoruissa nikkeliä käytetään lähinnä joissakin valkokultaseoksissa, sillä se on toista yleistä seosainetta palladiumia halvempaa. Palladiumvalkokulta on yleensä nikkelivapaata. Niin sanottu ”nikkelitön” tuote voi sisältää laissa määritellyn enimmäismäärän nikkeliä, mutta nikkelin joutumista kosketuksiin ihon kanssa on ehkäisty esimerkiksi rodinoimalla tuotteen pinta. Tällöin uudesta korusta ei liukene nikkeliä normaalissa käytössä. EU-directiivin mukaan sormuksesta ei saa liueta nikkeliä yli 0,5µg/cm²/viikko. Liukeneminen tarkoittaa tuotteesta irtoavan nikkelin määrää, silloin kun tuote on pitkäaikaisessa ihokontaktissa. Tuotteesta mahdollisesti löytyvä vapaaehtoinen tarkistusleima tarkoittaa sitä, että tuote on tarkastettu ja todettu täyttävän jalometallilainsäädännön vaatimukset. Esimerkiksi hien tai pinnoituksen kulumisen seurauksena nikkeliä voi kuitenkin liueta sallittua määrää enemmän, jolloin se voi aiheuttaa allergisia oireita.
Vihkisormusta on tarkoitus käyttää koko loppuelämän, joten valkokultaista tuotetta ostaessaan kannattaa ehdottomasti varmistaa, että tuote ei sisällä nikkeliä. Useimmat suomalaiset valmistajat käyttävät palladiumilla seostettua, nikkelivapaata palladiumvalkokultaa.
Palladium
Palladiumia käytetään valkokullan ja platinan seostamiseen. Palladiumvalkokulta ei yleensä sisällä nikkeliä. Palladiumia voidaan käyttää myös omana seoksenaan. Sen käyttö on Keski-Euroopassa yleistynyt, mutta Suomessa laki ei vielä tällä hetkellä tunnusta palladiumia jalometalliksi.
Platina
Platinaa (Pt) käytetään koruissa melkein puhtaana. Platina muistuttaa väriltään valkokultaa, mutta on yleensä sitä valkoisempaa ja käytössä kestävämpää. Lähes valkoisen ominaisvärinsä ansiosta platina ei kaipaa pinnoitteita. Platinatuotteessa on oltava vähintään 850 massan tuhannesosaa eli 85 prosenttia puhdasta platinaa. Yleisin platinaseos on 950-platina.
Raeistutus
Raeistutusta käytetään etupäässä riviin istutettaville pienehköille kiville tai jos pienillä kivillä halutaan tehdä tasainen pinta (ns. Pavé-istutus). Metallista nostetut rakeet pitävät kivet kiinni.
Rodinointi
Valkokultakorut pinnoitetaan usein rodiumilla, sillä se antaa tuotteelle puhtaan hopeanvalkoisen pinnan, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Monet ovat mieltyneet rodinoimattoman valkokullan hiukan tummempaan väriin ja arvostavat sen huoltovapautta. Rodiumpinta nimittäin kuluu jatkuvassa käytössä vähitellen pois, jolloin tuote muuttuu väriltään laikukkaaksi ja kannattaa viedä kultasepänliikkeeseen uudelleen rodinoitavaksi. Jos etsii nimenomaan lähes valkoista pintaväriä ja haluaa sen kestävän ajan saatossa, kannattaa sormuksen materiaaliksi valita platina, vaikka se onkin valkokultaa kalliimpi vaihtoehto.
Sulkeuma
Timantti on sitä puhtaampi ja samalla arvokkaampi, mitä vähemmän siinä on sulkeumia, halkeamia tai kasvuilmiöitä, joita kaikkia usein nimitetään sulkeumiksi.
Timantti
Timantit vaikuttavat sormuksen hintaan usein enemmän kuin jalometallinen runko. Timantin kauneuteen ja arvoon vaikuttavat asiat on ryhmitelty neljään tekijään: paino, puhtaus, väri ja hionta.
Valaminen
Valaminen on yleisin jalokivikorujen valmistusmenetelmä. Korujen osia, kuten sormusrunkoja ja jalokiven istukkapohjia tehdään valamalla niin tehtaissa kuin pienissä korupajoissakin. Valamisen jälkeen seuraa varsinaisen kultasepäntyön vuoro: osat puhdistetaan, hiotaan ja liitetään yhteen juottamalla. Jalokivien istutus tehdään yleensä myös käsityönä valujen puhdistuksen ja korun kokoamisen jälkeen. Massatuotantona valmistettaviin koruihin on saatettu istuttaa kuumuutta kestäviä kiviä (timantteja tai korundeja) vahan avulla valun yhteydessä. Lopuksi koru viimeistellään: kiillotetaan, puhdistetaan ja mahdollisesti rodinoidaan.
Valkokulta
Valkokultaa ei löydy luonnosta, vaan kyseessä on metalliseos, jonka väri on saatu lisäämällä kultaan nikkeli- tai palladiumpitoista seosainetta. Valkokullan väri vaihtelee seoksesta riippuen harmaanvalkoisesta kellertävään tai jopa rusehtavan valkoiseen. Valkokultaiset esineet yleensä rodinoidaan eli pinnoitetaan rodiumilla, jotta niihin saadaan puhtaan valkoinen ja korkeakiiltoinen pinta. Nikkelipitoisen valkokullan kohdalla rodinointi myös ehkäisee nikkelin liukenemista iholle. (Katso myös Nikkeli, Palladium ja Rodinointi)
Vasarointi
Käsityönä koruja valmistavalla kultasepällä on valamisen ja prässäämisen ohella mahdollisuus muotoilla metallia esimerkiksi sahaamalla, viilaamalla, vasaroimalla ja juottamalla. Upeita käsityönäytteitä ovat myös punomalla tai pakottamalla valmistetut esineet, samoin kuin aidot filigraanityöt ja taidokkaasti kaiverretut pinnat.
Zirkoni
Zirkoni on luonnosta löytyvä, tavallisesti värillinen aito korukivi. Zirkonin kovuus on 6,5-7,5 Moshin asteikolla.
Zirkonia
Zirkonia (cubic zirkonia) on ihmisen valmistama, tavallisesti timanttia jäljittelevä keinotekoinen jäljitelmä.
Teksti: Sari Yli-Salomäki / HÄÄT-lehti
Kuvat: Kalevala Koru
Lisätietoa ja lähteet:
Inspecta www.inspecta.fi
Suomen Kultaseppien Liitto www.kultaseppienliitto.fi
TUKES www.tukes.fi
Lue myös: