Petteri, 24, alkoi oireilla Esperin Rovaniemen hoitokodissa – äidin mukaan omaisten hätähuudot jätettiin huomiotta: "On annettu ymmärtää, että olen vain äiti, joka ei osaa irrottaa napanuoraa"

Petteri, 24, asuu Esperi Caren hoivayksikössä Rovaniemellä.

Petterin äiti Tuija Laine taas on taistellut jo vuosia saadakseen lapselleen riittävää hoitoa yksikössä, jota on hänen mukaansa vaivannut vakava hoitajapula.

– Puolitoista vuotta sitten Petteri alkoi saamaan stressireaktioita jatkuvasti vaihtuvista hoitajista, Laine kertoo.

Tuttu ja turvallinen ryhmäkoti myytiin hoivajätille

Ensimmäiset taistelunsa Laine joutui käymään jo vuonna 2015, kun Rovaniemen asumispalvelut kilpailutettiin.

Petterin asuttama ryhmäkoti ei valitettavasti voittanut kilpailutusta ja poikaa uhkasi pakkomuutto paikkaan, joka ei hänelle soveltunut.

– Monien valitusten kautta voitimme tapauksen ja poika sai jäädä  vanhaan asuntoonsa. Sitten Esperi osti Petterin ryhmäkodin. Siinä vaiheessa kyllä tipahdin ja syvälle.

Laine muistelee, että ongelmat hoivayksikössä alkoivat miltei heti.

– Hoidon laatu laski välittömästi. Monet tutut hoitajat lähtivät pois, mikä aiheutti meidän lapsessamme turvattomuutta. Hoitajia ei ollut enää tarpeeksi ja sijaisuuksia todella runsaasti, Laine toteaa.

Liikunnallinen lapsi alkoi pelkäämään kävelemistä

Laine päätti ottaa stressireaktioita saaneen poikansa yhä useammin kotiin yöksi. Lopulta tilanne kärjistyi siihen, että Petteri pystyi nukkumaan enää kaksi yötä viikosta ryhmäkodissaan.

– Arki ei ollut sujuvaa tai turvallista, joten päätimme vähentää  yöpymistä. Esperi Caren kanssa tehty sopimus on kuitenkin sellainen, että Rovaniemen kaupunki maksaa jokaisesta hoivapäivästä, vaikkei Petteri paikalla olisikaan.

Laineen poika oli alkanut oireilemaan ryhmäkodissa muillakin tavoin. Ennen kovin liikunnallinen lapsi alkoi yhtäkkiä pelkäämään kävelemistä ja tarvitsi saattajaa kaikkialle.

Kotilomille tullessaan hän pelkäsi takaisin lähtemistä.

– Aina päivää ennen lähtöä Petteri hoki koko illan itselleen, että "ei tarvitse pelätä, ei ole mitään hätää", Laine kertoo.

Ongelma johdossa, ei hoitajissa

Puolitoista vuotta lapsensa hoidosta taistellut äiti kertoo olevansa uuvuksissa. Hänen mukaansa valvontaviranomaiset eivät koko aikana kuunnelleet omaisten tai yksikössä työskentelevien hoitajien hätähuutoja. 

Laine kertoo, että tilanteessa on pitänyt aktivoitua itse.

Yhdessä lakitoimiston kanssa Laine on koostanut ryhmäkotia vastaan kantelun, jonka päätöksen on määrä tulla maaliskuussa.

Nainen painottaa, että kantelussa esille tuodut Esperi Care Rovaniemen yksikön ongelmat eivät johdu huonoista hoitajista.

– Hoitajamitoitukset ovat olleet aivan käsittämättömiä, mutta ei se hoitajien vika ole, jos heitä on liian vähän.

Vika ei myöskään aina ole yksityistämisessä, hän kertoo.

– Meillä oli aluksi yksityisen omistama ryhmäkoti, joka sitten myytiin isolle toimijalle. Tiedämme, että myös yksityinen voi olla hyvä, kun se toimii ja sitä valvotaan.

Huolet kuultiin, muttei niihin reagoitu

Laine haluaakin herätellä Esperi Caren johtoa kohtaamaan hoivakotiensa ongelmat.

Yhtiön toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni kertoi aiemmin julkisuuteen, ettei henkilöstön huolia ja viestejä johdolle oltu otettu riittävän vakavasti.

Laine epäilee, että huolet kyllä kuultiin, muttei niihin reagoitu. 

– On annettu ymmärtää, että hoivakodissa on kaikki kunnossa. Että olen vain äiti, joka ei osaa irrottaa napanuoraa.

Elämä ei ole myytävänä

Nyt Valvira on ryhtynyt selvittämään koko Esperi Caren toimintaa.

Yhtiö itse on tiedotteessaan luvannut lisätä henkilöstä hoitokodeissaan, mutta Laine on huojentunut jo pelkästään tapauksen saamasta mediahuomiosta. 

– Itku oli herkässä viikonloppuna uutisia lukiessa. Tuli tunne, ettemme olleetkaan väärässä. Olemme puolitoista vuotta taistelleet niin, että olemme uupuneet. Jos nyt ei tapahdu mitään, en voi luottaa enää kehenkään.

Laine herkistyy ajatellessaan sijaiskärsijänä toiminutta poikaansa.

– Tarinan kiteyttäminen on vaikeaa, mutta kun sanon, että elämä ei ole myytävänä, niin eikö siinä ole kaikki?