Petrin* 16-vuotias poika Mika* on käyttänyt huumeita puolitoista vuotta. Psykiatrinen osasto ja erinäiset hoitojaksot eivät ole auttaneet poikaa pääsemään irti. Isälle aika on ollut raskasta, mutta luovuttamaan hän ei suostu.
Muutama vuosi sitten kesällä Petri huomasi 14-vuotiaan poikansa Mikan käyttäytyvän normaalista poikkeavasti.
– Mikalla oli koko ajan vauhti päällä, enkä oikein saanut kontaktia häneen. Minussa heräsi epäilyjä, että jotain oli tekeillä, mutta uskoin kuitenkin käytöksen liittyvän ikään.
Loppukesästä Mika lähti äitinsä Virpin* ja pikkuveljensä kanssa etelänlomalle. Siellä Mikan kunto romahti, ja hän alkoi kärsiä voimakkaista pelkotiloista. Pelkotilat jatkuivat loman jälkeen ja pahenivat niin hurjiksi, että pojan vanhemmat päättivät ottaa yhteyttä lääkäriin.
Mika vietiin nuorisopsykiatriselle osastolle. Kahden kuukauden kuluttua lääkäri soitti Petrille ja kysyi, käyttääkö Mika huumeita.
– Sanoin tuntevani poikani niin hyvin, etten missään tapauksessa uskonut hänen käyttävän huumeita. Seuloissa oli kuitenkin paljastunut kannabista.
Petrille asian paljastuminen oli kuin isku vasten kasvoja. Hän ei voinut uskoa, että sosiaalisesta, kiltistä ja perusenergisestä pojasta oli tullut huumeidenkäyttäjä.
Aivot eivät palautuneet normaalitilaan
Mika oli osastolla syyskuusta vuodenvaihteeseen asti. Hän sai lääkkeitä psykoottisiin oireisiin ja masennukseen. Petri päätti hakeutua Irti huumeista -yhdistyksen tukiryhmään.
