Koska tuo Venäjän isottelu, uhkailu, vallanhimo ja muiden alistaminen loppuu? Sitä on moni eurooppalainen kysynyt ihmeissään viimeisien kuukausien aikana jääden kuitenkin vailla kunnollista vastausta, kirjoittaa kirjeenvaihtaja Petri Saraste.
Länsimaissa Vladimir Putinin toiminta tuntuu täysin käsittämättömältä. Moni on yrittänyt keksiä syitä hänen toiminnalleen, mutta turhaan. Naton laajentuminen, sisäiset ongelmat, etupiirin maiden kurissa pitäminen, naapureiden luonnonvarojen ryöstäminen vai Putinin ikääntyminen. Selityksiä kyllä löytyy.
Lokakuussa 70 vuotta täyttävä Putin kuvittelee ehkä olevansa kuten muinainen sotaherra ja valloittaja Tšingis-kaani, joka nosti Mongolian lähes 100 vuoden ajaksi maailman herruuteen halliten suuria osia Euraasiassa ja Euroopasta hyökäten muun muassa Kiinan Jing-dynastian kimppuun.
Suur-Mongolialle kävi kuitenkin lopulta köpelösti. 32 miljoonan neliökilometrin valtakunta kutistui 1,5 miljoonan ja kolmen miljoonan asukkaan lilliputtivaltioksi Kiinan kainaloon. Sitten suuruuden aikojen Mongoliasta ei paljon ole kuulunut.
Eläkkeellä oleva amerikkalaiskenraali totesi osuvasti, että on aivan eri asia valloittaa kuin säilyttää. On eri asia pakottaa ihmiset tänä päivänä voimakeinoin demokratiasta tyrannin alaisuuteen. Ukrainan 45 miljoonan ihmisen hallitseminen pakkokeinoin ei vain enää onnistu kuin joskus ennen. Ukrainalaiset ovat saaneet maistaa jo kohta vuosikymmen ajan vapautta.
Luottamus ja ystävät kaikkoneet
Kokemusta Venäjällä pitäisi olla myös suurvalta-ajoistaan, kun neuvostojoukot yrittävät saada kymmenen vuoden ajan Afganistania hallintaansa.