USA 2009. Ohjaus: Mark Waters. Käsikirjoitus: Jon Lucas ja Scott Moore. Tuotanto: Brad Epstein, Jonathan Shestack. Kuvaus: Daryn Okada. Leikkaus: Bruce Green. Pääosissa: Matthew McConaughey, Jennifer Garner, Brackin Meyer, Michael Douglas, Emma Stone, Lacey Chabert, Robert Forster, Anne Archer, Daniel Sunjata, Noureen DeWulf. Kesto: 100 min.
Dickensin nimeä on synti mainita moisen moskan rinnalla, mutta hänen hengessään on rakennettu Mark Watersin nolo komediantekele. Urpo naistennaurattaja joutuu kohtaamaan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden naisseikkailunsa ja sitä myöten todellisen tilansa.
Pelimiehen painajainen jatkaa viime aikoina suosittua fantasian lajia, jossa hypitään ajassa oppimassa mikä elämässä on tärkeää (13 ja risat, 17 Again).
Huippumalleja valokuvaava ja bylsivä pelimies Connor Mead (Matthew McConaughey) meinaa kusipäisyydellään pilata kunnollisen velipojan (Breckin Meyer) häät, mutta sitten alkaa kummitella. Connorin lapsesta asti ihailema, edesmennyt häntäheikkisetä (Michael Douglas) ilmaantuu, ja muinaisen tyttöystävän kummitus (Emma Stone) kuljettaa lutjakkeen aikamatkalle.
Ja miten tylsä ja ennalta-arvattava tuo matka onkaan. Dumpattuja tipuja pukkaa oikealta ja vasemmalta, vaikka Connorin tosirakkaus on suurisilmäinen lapsuudentoveri Jenny (Jennifer Garner). Seuraa kohellusta teinitraumojen, hääkakkujen ja himokkaiden morsiusneitojen parissa.
Painajaisen elokuvasta tekee McConaugheyn naamavärkki, ja varsinkin hänen kaljuuntuvaan kupoliinsa asennettu ysäriperuukki. Maailman seksikkäimmäksi urooksikin nimetty Matthew ei osaa näytellä muuta kuin rintalihaksiaan. Hän virnuilee rasittavasti ja mankuu etelän-aksentillaan. Hänen esittämäänsä hahmoa inhoaa elokuvan alusta loppuun, jonka toivoisi koittavan pian.