Pääsiäinen on kristityssä maailmassa vuoden suurin ja tärkein juhla, jota vietetään Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Monet tutut pääsiäisperinteemme juontavat juurensa kuitenkin kauaksi ennen Kristuksen syntymää.
Jo kauan ennen ajanlaskuamme kevään alkamista on juhlittu kevätpäiväntasauksen aikaan. Niinpä englannin- ja saksankieliset sanat Easter ja Ostern pohjautuvat luultavasti muinaisgermaanien kevään jumalattaren Osteran nimeen.
Monissa muissa maissa juhlan nimi tulee heprean kielen sanoista pesah ja pasah, jotka tarkoittavat ohi menemistä ja sivuuttamista. Niinpä esimerkiksi kreikan kielellä pääsiänen on paskha ja ruotsiksi påsk. Suomalaispapisto päätti kuitenkin jo ennen Agricolaa keksiä pääsiäisjuhlalle nimen, joka ei vähääkään muistuttaisi sanaa paska.
Suomenkielen sana pääsiäinen viittaakin eri asioista pääsemiseen; juhlan aikana on päästy paastosta, pitkästä talvesta ja niin edelleen. Ensimmäisenä pääsiäisenä Kristityt pääsivät myös synneistään Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen myötä.
Muna symbolisoi uutta elämää
Munia on käytetty kautta aikojen uuden elämän symboleina, vaikka toisaalta muna sisältää uuden elämän ihan konkreettisestikin. Pohjois-Euroopan pääsiäisperinteeseen koristellut munat ovat kuuluneet 1500-luvulta lähtien, mutta vasta 1800-luvulta alkaen ne kuuluivat joka kotiin. Niiden tehtävä koristeina ei tosin ollut niinkään tärkeä; ennemminkin niistä oltiin innoissaan niiden hyvän ravinnepitoisuuden ansiosta.
Jos kotona ei ollut kanoja, munia etsittiin vesi- ja metsälintujen pesistä. Niiden löytämisen varmistamiseksi tehtiin taikoja jos jonkin näköisiä. Yksi tapa oli mennä pääsiäisaamuna silmät ummessa navettaan kopeloimaan pässin kiveksiä.
Paitsi uutta elämää, kristillisessä perinteessä pääsiäismunat symbolisoivat myös Jeesuksen hautakammiota.
