Julkaistu 08.12.2010 14:56(Päivitetty 22.12.2011 11:58)
Erkki* ei ole nähnyt tytärtään ja tämän pikkupoikaa viiteen vuoteen, tyttärentytärtään ei lainkaan. Neljän lapsen pappa kertoo Studio55.fille, miksi välit katkesivat ja miltä välirikko hänestä tuntuu.
Erkki ja hänen vaimonsa olivat onnensa kukkuloilla, kun oma tytär sai seitsemän vuotta sitten esikoispoikansa. Papan ja mumman tittelit otettiin riemulla vastaan.
Tyttärenpojasta tuli isovanhemmille ensi hetkistä lähtien läheinen.
− Perhe asui tuolloin kolmen kilometrin päässä meistä. Näimme päivittäin, ja kun tyttäremme palasi töihin, aloimme emännän kanssa hoitaa poikaa. Ulkoilutimme säännöllisesti myös perheen isoa koiraa, Erkki kertoo.
Näin kului kolme vuotta, kunnes tapahtui asia, jota Erkin on vieläkään vaikea ymmärtää.
− Yhtäkkiä he ilmoittivat haluavansa olla joulun keskenään. Vävymme sanoi tyttäremme veljestä, ettei hän halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
Tähän katkesivat myös välit omaan tyttäreen.
Yhteys poikki
Erkki ei ollut tervetullut tyttärensä häihin.
Erkki vaimoineen oli ymmällään. He olivat aina olleet läheisiä kahden aikuisen lapsensa kanssa. Isovanhempina kaksikko kunnioitti lasten perheiden reviirejä, mutta auttoi mielellään tarvittaessa.
Katse alkoi vähitellen kääntyä tyttären puolison suuntaan.
− Tiesimme, että heillä oli välillä keskenään kränää. Vävy saattoi tuoda likan, pojan ja koiran mökillemme ja lähteä itse menemään. Hän ei muutenkaan osallistunut suvun tapaamisiin.
Erkki yritti useaan kertaan ottaa tyttäreensä yhteyttä − tuloksetta. Myöskään veli ei saanut ennen niin läheiseen siskoonsa mitään kontaktia.
Pian kävi myös ilmi, että päiväkotia oli ohjeistettu, etteivät isovanhemmat saa missään nimessä hakea lasta hoidosta tai käydä häntä tapaamassa.
− Nelisen vuotta sitten tytär meni miehensä kanssa naimisiin. Meille sanottiin, että jos tulette kirkkoon, teidät kannetaan ulos.
Narsistin kourissa?
Välirikosta on kulunut viisi vuotta. Seitsemänvuotias tyttärenpoika on saanut sittemmin pikkusiskon. Nyt kolmevuotiasta tyttöä Erkki ei ole tavannut lainkaan, ei nähnyt edes valokuvaa.
− Vaimoni näki kerran tyttäremme ja pikkusiskon sattumalta kaupassa. Tytär oli sanonut, että lähde menemään siitä. Hän ei halunnut edes puhua. Vaimolle kohtaaminen oli kova paikka.
Isovanhemmat ovat pohtineet epätoivoisina syytä oudolle käytökselle. Erkki on alkanut epäillä yhä enemmän, että tytär on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän henkilön kourissa.
− Vävyssä oli jo seurustelun alussa sellaisia elkeitä, että hän esimerkiksi otti kaikki pankkikortit hoitoonsa. Luimme narsismista kertovan kirjan, ja se sopi täydellisesti vävyyn. Uskon, että hän on manipuloinut tyttäremme, Erkki suree.
Yllättävä puhelu
Tytär ei vastaa tekstiviesteihin.
Mumma ja pappa ovat tiiviisti mukana poikansa kahden lapsen elämässä. Välirikko tyttäreen ja kahteen lapsenlapseen on silti raskas asia.
− Sitä ei tiedä, pahentaako tilannetta lisää, jos menee juttelemaan väkisin. Tyttärelle olemme sanoneet, että meille saa aina tulla.
Vuosi sitten Erkki sai yllättävän puhelun vävyltä. Tämä kysyi muina miehinä, voisivatko he tulla hakemaan vanhan nukkekodin pikkusiskon leikkeihin.
Erkki ehti jo ilahtua, mutta ovikello ei koskaan soinut.
Toivo elää
Isovanhemmat toivovat yhä, että välit tyttäreen korjaantuvat jonain päivänä. He ovat avanneet lapsenlapsille säästötilit, jotka he saavat täysi-ikäisinä käyttöönsä. Lapset toivottavasti ymmärtävät viimeistään silloin, että he ovat olleet kaiken aikaa isovanhempien ajatuksissa.
− Uskon, että vävylle tapahtuu vielä jotain, tai sitten tytär alkaa ymmärtää tilanteen. Olen myös miettinyt, että kun lapset vähän vielä kasvavat, pitää vaan koettaa ottaa heihin suoraan yhteyttä.
Erkki haluaa kertoa tarinansa, koska hän tietää, ettei ole ainoa isovanhempi vastaavassa tilanteessa. Myös omat ystävät tietävät ahdingosta.
− Tyttären ovelle on ihan turha mennä, mutta kyllä minulla on käynyt mielessä, että pitäisi vain lähteä ja kysyä tilanteesta suoraan. Tyttärenpoika oli kolmivuotiaaksi asti niin paljon meidän kanssa, että hänkin on varmaan ihmetellyt, mitä tapahtui.
*Haastateltavan nimi on muutettu
Studio55.fi/Jenni Kokkonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.
