Erkki* ei ole nähnyt tytärtään ja tämän pikkupoikaa viiteen vuoteen, tyttärentytärtään ei lainkaan. Neljän lapsen pappa kertoo Studio55.fille, miksi välit katkesivat ja miltä välirikko hänestä tuntuu.
Erkki ja hänen vaimonsa olivat onnensa kukkuloilla, kun oma tytär sai seitsemän vuotta sitten esikoispoikansa. Papan ja mumman tittelit otettiin riemulla vastaan.
Tyttärenpojasta tuli isovanhemmille ensi hetkistä lähtien läheinen.
− Perhe asui tuolloin kolmen kilometrin päässä meistä. Näimme päivittäin, ja kun tyttäremme palasi töihin, aloimme emännän kanssa hoitaa poikaa. Ulkoilutimme säännöllisesti myös perheen isoa koiraa, Erkki kertoo.
Näin kului kolme vuotta, kunnes tapahtui asia, jota Erkin on vieläkään vaikea ymmärtää.
− Yhtäkkiä he ilmoittivat haluavansa olla joulun keskenään. Vävymme sanoi tyttäremme veljestä, ettei hän halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
Tähän katkesivat myös välit omaan tyttäreen.
Yhteys poikki
Erkki vaimoineen oli ymmällään. He olivat aina olleet läheisiä kahden aikuisen lapsensa kanssa. Isovanhempina kaksikko kunnioitti lasten perheiden reviirejä, mutta auttoi mielellään tarvittaessa.
Katse alkoi vähitellen kääntyä tyttären puolison suuntaan.
− Tiesimme, että heillä oli välillä keskenään kränää. Vävy saattoi tuoda likan, pojan ja koiran mökillemme ja lähteä itse menemään. Hän ei muutenkaan osallistunut suvun tapaamisiin.
Erkki yritti useaan kertaan ottaa tyttäreensä yhteyttä − tuloksetta. Myöskään veli ei saanut ennen niin läheiseen siskoonsa mitään kontaktia.
