Näinä päivinä tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan. Tänään eduskunnassa järjestettiin sisällissodan muistohetki, jonka viestinä oli kansallisen eheyden, sovinnon ja demokratian puolustaminen.
Tämän viestin annoimme eduskuntapuolueiden puheenjohtajien yhteisessä puheenvuorossa. Sen jälkeen pidimme hiljaisen hetken, jossa muistimme sisällissodan uhreja, vankileireillä kuolleita ja kaikkea sodan aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä.
Sovimme tämän muistohetken järjestämisestä yhdessä puheenjohtajien kanssa keskellä joulukuun kiivasta budjettiväittelyä. Tähän kiteytyy suomalaisen demokratian vahvuus. Voimme olla vahvasti eri mieltä yhteiskunnallisista kysymyksistä, mutta olemme kaikki sitoutuneet kansanvallan arvoihin.
Toimiva kansanvaltainen järjestelmä kyettiin hämmästyttävän nopeasti järjestämään sisällissodan raunioille. Voidaan puhua jopa Suomen ihmeestä.
Tämä ihme kiteytyy Väinö Tannerin sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen nimitykseen joulukuussa 1926. Vain kahdeksan ja puoli vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen presidentti Lauri Kristian Relander nimitti maan johtoon hallituksen, jonka muodosti sisällissodan hävinneen osapuolen raunioille jälleenrakennettu puolue.
Valkoisten ja punaisten rajalinja luotiin valtiollisella tasolla lopullisesti umpeen maaliskuussa 1937. Presidentti Kyösti Kallio nimitti silloin ensimmäisen punamultahallituksen, jossa olivat mukana sekä sosiaalidemokraatit että maalaisliitto.
Kunnissa kansallista sovintoa lähdettiin rakentamaan paljon nopeammin. Ensimmäiset demokraattiset kuntavaalit järjestettiin vain puoli vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen joulukuussa 1918.