Tuoreen tutkimuksen mukaan varsinkin maahanmuuttajataustaiset oppilaat jäävät oppimistuloksissa muista jälkeen. Asian ratkaisemiseksi on monenkirjavia ehdotuksia.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran perjantaina 20. tammikuuta kello 6.12.
Pääkaupunkiseudullakin voi alueellisen eriytymisen takia olla kouluja, joissa niin sanotut S2-oppilaat eivät käytä kovin paljon suomen kieltä, kertoo johtava arviointiasiantuntija Jari Metsämuuronen Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta (Karvi).
Moni suomea toisena kielenään puhuva voi käyttää kavereidensa kanssa suomea arjen kanssakäymisissä. Se ei kuitenkaan kartuta spesifimpää sanavarastoa, jolle olisi käyttöä vaikkapa biologian, fysiikan tai historian tunneilla.
– Aika nopeasti käy ilmi, kun vähän rapsutellaan kielitaitoa, että se on sellaista "metrosuomea". Kuulostaa ihan suomelta, mutta jos ei ole luettu suomenkielisiä kirjoja, otettu haltuun teoreettisempia käsitteitä, niin kyllä se koulunkäynti käy raskaaksi, Metsämuuronen sanoo.
Asiantuntijan mukaan viimeistään ylemmillä luokilla tämä voi muuttua haasteeksi.
– Ollaan jo aika kaukana sellaisesta kielestä, jolla voi työllistyä esimerkiksi virkakoneistoon.
Kansanedustajat pohtivat ratkaisuja
Kielitaidon parantaminen on avain, jolla raportin kuvailemaa kehityskulkua voidaan korjata, sanoo kansanedustaja Kaisa Juuso (ps.).
Kansanedustajan mielestä inkluusiosta pitäisi voida luopua tilanteessa, jossa oppilaan tarvitsema tuki on niin suurta, ettei hän pysy oppimisryhmänsä mukana.
Juuson mukaan koko luokka kärsii, jos käsitteitä ja kielitaitoa on kerrattava huonommin kieltä taitavien ehdoilla.
– Luokalle jättäminen ei ole häpeä. Se on pitkässä juoksussa lapsen etu jos hän ei luokallaan pärjää. Joskus voi olla ihan hyvä kerrata lukuvuosi, sanoi Juuso Huomenta Suomessa.
