(Epic)
Tänään Helsingissä esiintyvä Ozzy tekee nykyään harvoin levyjä. Edellisestä kiekosta ehti taas kulua kuusi vuotta. Down To Earth ei ollut huono levy, mutta Ozzyn apuna biisejä oli tekemässä iso liuta ulkopuolisia ammattilaisia, kuten Foreigner-bändin Mick Jones. Kokonaisuus oli epätasainen.
Tällä kertaa Ozzy luottaa kotijoukkoihin. Hän on tehnyt kappaleet tuottaja Kevin Churkon ja kitaristi Zakk Wylden kanssa. Tuloksena on kelpo vanhan koulun hevilevy. Ei Ozzy mitään uutta klassikkoa tee tai yllätä, mutta täyttää fanien odotukset. Ozzy ja Zakk Wylde tekevät turhia kikkailematta sitä minkä parhaiten osaavat: tanakoilla riffeillä kulkevaa perusheviä.
Tylsimmillään levy on kahdessa pakollisessa balladissa, mutta nekin sietää siitä ilosta jonka synnyttää Ozzyn ainutlaatuisen äänen kuuleminen pitkästä aikaa uuden materiaalin parissa.
Yhtenäisyyttä tuo sekin, ettei levyllä suotta kuulla tähtivieraita vaan musiikista vastaavat kitaraa ja koskettimia soittavan Wylden lisäksi rumpali Mike Bordin ja basisti Blasko.
Ei siis mitään uutta niin hyvässä kuin pahassakaan. Toisaalta ilouutiseksi riittää jo se, että Ozzy on yhä elävien kirjoissa, laulukunnossa ja saa vielä aikaan näinkin energistä tavaraa.
Ozzyn uudet, sanoituksissaan maapallon tilasta huolestuneet biisit jyräävät yhä niin vakuuttavasti, että hän mitä todennäköisimmin löytää tälläkin levyllä rutkasti uusia nuoria faneja. Se on hyvä suoritus neljä vuosikymmentä kestäneen uran ehtoopuolella.