Ottolapsi

Lapset ovat pelottavia. Elokuvantekijät ovat tienneet tämän jo Manaajasta (1973) ja Ennustuksesta (1976) lähtien, ja nyt seuraan liittyy espanjalaissyntyinen Jaume Collet-Serra vakuuttavalla kauhujännärillään Ottolapsi. Nimihenkilö, 11-vuotias orpotyttö Esther, peittoaa kamaluudellaan useimmat kilpailijat.

Kate (Vera Farmiga) ja John (Peter Sarsgaard) ovat kauniissa talossa kahden lapsensa kanssa elelevä ihannepariskunta, mutta menneisyydessä luuraa haamuja. Kate on kallistellut pulloa ja aiheuttanut onnettomuudessa nuoremman lapsen, suloisen Max-tytön (Aryana Engineer) kuuroutumisen. Lisäksi hän on läpikäynyt traumaattisen keskenmenon, ja menetetyn vauvan tilalle lähdetään hankkimaan ottolasta katolisesta orpokodista.

Sisar Abigaililla (CCH Pounder) on omat epäilynsä epäsosiaalisen Estherin (vaikuttava uusi kyky Isabelle Fuhrmann) suhteen, samoin isän huomiosta kilpailevalla Daniel-veljellä (Jimmy Bennett). Mutta tummakutri hurmaa vanhempiehdokkaat varhaiskypsyydellään ja upeilla vesivärimaalauksillaan. Virhe!

Salaperäisiä tulipaloja, leikkikenttäonnettomuuksia, oidipaalisia pelejä ja virolaisia mielisairaaloita mahtuu leveähymyisen herrantertun päiväohjelmaan. Vai onko hän kuitenkin vain väärinymmärretty ja koulukiusattu uhri? Venäjältä emigroitunut tyttö pukeutuu kuin siirtomaa-ajan prinsessa ja oppii niin englannin kielen kuin pianosonaatitkin tuosta vain. Mutta kylvyssä ei kukaan saa häntä nähdä… Rakkaudennälkäisen Estherin pahaenteiseksi tunnusmelodiaksi muodostuu hänen jatkuvasti hyräilemänsä That´s the Story of Love.

Ottolapsi onnistuu kauhun keinoin käsittelemään vaikka mitä tuttuja perheahdistuksia: synnytyspelkoa, ”huonon äidin” traumaa, sisarkateutta, lapsityrannin valtaa, puolisoiden roolipelejä, isän ja tyttären välisiä torjuttuja eroottisia latauksia… Laukaisijana ja lietsojana toimii hyvin käyttäytyvä unelmatytär. Esther manipuloi hajota ja hallitse -periaatteella ihmiset hulluuden partaalle, tekee näistä kilpailijoita ja vihollisia toisilleen.

David Johnsonin huolella käsikirjoittama elokuva pursuaa häiriintyneitä yksityiskohtia ja genre-tietoisia viittauksia. Mutta se malttaa myös keskittyä ihmisiinsä, hitaasti kehittyviin psykologisiin jännitteisiin ja ääneen lausumattomiin tunteisiin. Hyvin näytelty ja tehokkaasti tunnelmaansa kasvattava horror-paketti on niin tiukka, että kaiken nähnyttä nykykatsojaakin pelottaa. Oikeasti.

Katso elokuvan traileri .

Teksti: Tuuve Aro