Mainos

Ostaisitko 700 eurolla pelkkää kahvia? Asiantuntija neuvoo laskemaan, mihin eurosi kuluvat: "Rahaa ei tehdä säästämällä"

Raha on elämäsi minuutteja ja tunteja, jotka käytit esimerkiksi palkkatyössä rahaa saadaksesi. Jos et ostaisi vuoteen kahden euron kahveja ja sinulle jäisi yli 700 euroa ylimääräistä rahaa, mitä sillä tekisit? Ostaisitko kahvia?

Jos jokainen käyttäisi rahaa arvojensa mukaan, se johtaisi suurempaan onnellisuuteen.

Näin uskoo personal financial trainer, kestävän talouden kehittäjä ja yrittäjä Jenni Selosmaa. Selosmaa on kirjoittanut oman talouden hallintaa opastavan Kukkaron kuningatar -teoksen.

Kauppatieteiden maisteri Jenni Selosmaa on personal financial trainer, kestävän talouden kehittäjä ja yrittäjä, joka on aiemmin toiminut rahoitusalalla muun muassa sijoitusanalyytikkona, konsulttina ja yksityispankkiirina. 

Jennin kuva: Riikka Kantinkoski

Personal financial trainer on kuin personal trainer, mutta lihasten sijaan taloudellesi. Mitä kysyisit talouden asiantuntijalta? No, tietenkin vanhaa klassikkoa: lotto ei ole tuottanut tulosta, mistä minä saisin paljon rahaa?

Sitä mekin kysyimme. Valitettavasti kysymys on tavallaan vääränlainen.

– Ensimmäinen kysymys tätä ennen voisi olla, mihin sitä rahaa tarvitsee, Selosmaa opastaa.

– Mikä tuottaa itselle tyytyväisyyttä, mitä rahalla haluaa tehdä? Tyytyväisyys ei tule siitä, mitä enemmän saa rahaa. Eivät rikkaammat ole sen onnellisempia, jos ei ole pysähdytty miettimään, mitä rahalla voisi saavuttaa.

Ostaisitko 700 eurolla kahvia?

Selosmaa rinnastaa rahan suoraan elämään: se on elämäsi minuutteja ja tunteja, jotka käytit esimerkiksi palkkatyössä rahaa saadaksesi.

– Kun energiaa käyttää työhön, sitä vastaan saa palkkaa, tuloja. Oma energia palautuu siis takaisin rahan muodossa. Monella ihmisellä elämä voi mennä siten, että miettii, miten omaa energiaa voisi käyttää parhaiten maksimoidakseen rahan, jota voi käyttää vapaasti valitsemiinsa kohteisiin, Selosmaa kuvailee.

Mihin sinä siis käytät ne elämäsi minuutit ja tunnit? Heräteostoksista puhutaan paljon, yleensä negatiivisin sanakääntein: ”kahden euron kahvi päivässä on kuussa jo 60 euroa, mitä sinä sellaiseen tuhlaat?”

Tuhlailu” on kuitenkin subjektiivinen käsite. Se, mikä yhdelle on turhan kallis kuppi kuumaa juomaa, on toiselle pieni onnenhetki, elinvoiman tuoja.

– Elämä pitää itse elää, itse tehdä ratkaisut ja miettiä, mistä hyvää mieltä ja onnellisuutta tulee. Se kyllä kannattaa testata, Selosmaa kuvaa.

Testi tehdään laskemalla: jos jokin tekee 20 euroa viikossa, kustannus on vuositasolla noin tuhat euroa. Summat tietäessään voi verrata, mitä rahalla saa. Lasketaanpa: jos en ostaisi vuoteen kahden euron kahvia päivittäin, säästäisi 14 euroa viikossa. Vuodessa minulle jäisi 728 euroa ylimääräistä rahaa. Mitä sillä tekisin?

Ostaisinko kahvia? Tuskin.

– Jos luopuisin kahvista, mitä tekisin sillä rahalla? Tätä pitää miettiä isommassa ajallisessa perspektiivissä kuin viikossa, esimerkiksi vuodessa. Seuraavaksi kyse on vain kulutustottumuksen muuttamisesta, Selosmaa sanoo.

Rikkaus on myös suhteellista. Opiskelijalle vitonen tilillä voi pelastaa koko päivän, mutta sama summa luistaisi työssäkäyvän epätoivoon.

– Se on referenssipiste. Mihin vertaat itseäsi? Mihin suhteutat sen, mitä arvioidaan? Sillä on iso merkitys. Se kertoo asenteesta ja suhteuttamisesta: yhdelle paljon on toiselle vähän.

Selosmaan elämässä säästäminen on aina ollut läsnä; sitä ei ole erikseen tarvinnut opetella. Muu Suomi ei ole aivan yhtä taitava. Me elämme velaksi. Mitään ei jää säästöön, eli säästämisaste on negatiivinen.

– Tietokirjan kirjoittaminen on haastava siinä, että tiedot vanhenevat heti. Kukkaron kuningatar -kirjassa on vuoden 2015 säästämisaste, joka on +0,1, eli kymppitonnista säästyy satanen. Nyt vuoden 2016 lopulta on viimeisin tieto, ja se oli miinuksella 0,8 prosenttia. Keskimäärin kotitaloudet elävät velaksi koko ajan. Se on, jos ei huolestuttavaa, ainakin pistää miettimään riskitasoa, jossa ihmiset elävät, Selosmaa kuvaa.

– Pienikin korjaustarve tai muutos tuloissa keikauttaa talouden saman tien. Sitten haetaan kulutusluotto tai pahimmassa tapauksessa pikavippi korjaamaan tilannetta, ja ollaan syvemmällä suossa: se, mitä pitää hankkia tai maksaa, maksaa moninkertaisesti, kun se pitää niin kalliilla lainalla maksaa.

Väite ”minulla ei ole varaa” on yhtä totta kuin ”minulla ei ole aikaa”
rahaa

Olisiko kaikilla varaa säästää?

– Onhan se helpompaa ihmiselle, jolla on suurempi kassavirta, kuin sellaiselle, jolla se on minimaalisen pieni. Mitä pienempi ansio on, sitä suurempi syy on säästää. Pienikin summa auttaa pitkälle, pääasia on, että saisi prosessin alkuun. Se on yksi tärkeimmistä asioista, Selosmaa sanoo.

– Rahaahan tehdään tekemällä töitä. Rahaa ei tehdä säästämällä. Jos haluaa paljon rahaa, täytyy tehdä paljon tuottavaa työtä. Miten sitä rahaa jää, se on sitten säästämisen juttu. On syytä jättää rahaa itselleen. Usein annan neuvon, että ihminen maksaisi itselleen ensin: jos on palkkatöissä ja palkka tulee tilille, ohjaisi itselleen siitä ensin prosentuaalisen osuuden tai könttäsumman, kuten muutaman satasen. Se on hoidettu sillä. Lopun voi käyttää, kuten sillä hetkellä tuntuu hyvältä, Selosmaa kuvaa.

Väite ”minulla ei ole varaa” on Selosmaan mukaan yhtä totta kuin sanonta ”minulla ei ole aikaa”.

– Se kertoo siitä, etten pidä tätä asiaa tärkeänä, minulla ei ole aikaa tehdä sitä, tai minulla ei ole rahaa, en näe tätä rahankäyttökohdetta tärkeänä itselleni, koska jos näkisin, järjestelisin kulutustani toisella tavoin. Prioriteeteista se ehkä kertoo enemmän. Toki köyhyys ja se, ettei ole rahaa, on totta siinä, että tuloerot ovat valtavat. Ei kaikkea voi yleistää, täytyy ottaa ihmisten eri tilanteet huomioon. Toki on tilanteita, joissa tulot eivät riitä perustoimeentuloon. Turha on syyllistää ketään.

Jos raha on polttanut tiensä ulos taskusta vuosikymmenten ajan, säästäminen voi tuntua turhalta. Miksi aloittaisin nyt, enhän kuitenkaan ehdi koota miljoonia! Selosmaa myöntää, että ajatusmalli on hankala. Hyvä uutinen on, että sen pystyy myös korjaamaan nopeasti.

– Oikeasti se ei ole koskaan liian myöhäistä. Kymmenessä vuodessa pystyy tekemään jo ihmeitä. Vaikka se tuntuu pitkältä ajalta, jos vertaa johonkin vaikkapa 50 vuoteen, niin kymmenen vuotta on tosi lyhyt aika. Ehkä eläkkeellä ollaan ajallisesti siinä vaiheessa, että aletaan käyttää niitä säästöjä, jos niitä ei sitä ennen ole raaskittu käyttää.

"Eihän eläkesäästäminen nyt välttämättä motivoi, kun on työikäinen"

Niin, eläke. Uutisten perusteella eläkkeet laskevat jatkuvasti, joten sukanvarressa kannattaisi olla jotakin. Mielellään runsaasti. Samalla ”eläkesäästäminen” kuulostaa yhtä kiehtovalta kuin pussi purua.

– ”Eläkesäästäminen” sanana on hankala Suomessa. Siihen liitetään ajatuksia siitä, että se pitää tehdä tietyllä tavalla, pankin kautta tai jotenkin muuten, kuten eläkevakuutuksen kautta. Suosittelen ihan vain laittamaan omaa rahaa itse omaan säästöön, ensin säästötilille, ja kun on vähän enemmän, siitä voi alkaa rakentaa pitkäaikaisempaa turvaa itselleen. Ei kannata ajatella, että raha on eläkettä varten, Selosmaa vinkkaa.

Neuvo on looginen: koska eläkeikä on liikkuva maali, sitä ei kannata jäädä odottelemaan. Selosmaa keskittyisi mieluummin tekemään työtä, josta nauttii, ja jota voi kuvitella tekevänsä vielä kauan.

– Itse täytin 40 elokuussa 2016, enkä säästä eläkettä varten, en ole koskaan säästänyt enkä nytkään säästä. Eihän se nyt välttämättä motivoi, kun on työikäinen. Säästän sillä motivaatiolla, että säästän tulevaisuuden mahdollisuuksia varten. Tulevaisuuden matkoja ja investointeja varten. Eihän rahaa tarvitse käyttää kymmenen vuoden sisään. Kun pääsee prosessiin mukaan ja näkee, miten rahaa alkaa kertyä, todennäköisesti sitä pikkuhiljaa siirtää omaa perspektiiviään vähän kauemmaksi.

Eläkeikä alkaa kyllä häämöttää horisontissa – ennemmin tai myöhemmin.

***

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.