Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on nyt toiminut kolmen viikon ajan opetusministerinä, mitä hän sanoo unelmatyökseen.
Anderssonin mukaan nimenomaan opetusministeri vastaa siitä, mikä Suomen kaltaisessa maassa on kaikkein tärkeintä, eli lasten ja nuorten koulutuksesta.
Oli kyse sitten Suomen tulevaisuudesta, hyvinvoinnista tai työllisyydestä, lopulta kaikki palautuu hänen mukaansa aina siihen, miten hyvin suomalainen koulutusjärjestelmä toimii.
– Siksi olen leikkimielisesti sanonut, että muut voivat hoitaa armeijan ja valtiovarainministeriön, minulla on tämän maan tärkeimmät palvelut vastuullani, Andersson sanoo STT:n haastattelussa.
Uuden opetusministerin mukaan koulutuspolitiikan suurin muutos edelliseen hallitukseen verrattuna on se, että "liian pitkään jatkuneen leikkauskierteen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa voidaan vahvistaa koulutuksen rahoitusta ja palauttaa paljon kaivattua rahoitusta kaikille koulutusasteille".
– Olen todella ylpeä ja tyytyväinen, että tämä leikkauskierre loppuu nyt, Andersson sanoo.
Hallitusohjelmassa koulutukseen on osoitettu pysyvää lisärahoitusta noin 200 miljoonaa euroa vuodessa ja lisäksi kertaluontoista rahaa yhteensä 730 miljoonaa euroa.
Heti ensi viikkoinaan uusi hallitus antoi lisätalousarviossaan 20 miljoonaa euroa lisärahaa ammatilliseen koulutukseen. Summalla pystytään palkkaamaan jo tänä vuonna 300–400 opettajaa ja ohjaajaa ammattikouluihin.
Syksyllä eduskuntaan tuodaan esitykset subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisesta ja varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentämisestä. Myös hallituksen suurin koulutusuudistus eli oppivelvollisuuden pidentäminen lähtee syksyllä valmisteluun, Andersson luettelee suunnitelmia.
Oppimiserojen kasvu huolettaa
Nykyisessä koulutusjärjestelmässä Anderssonin suurimmat huolet liittyvät koulutuksellisen tasa-arvon puutteisiin sekä suomalaisten koulutustason saamiseen nousuun.
Tasa-arvon ongelmat näkyvät hänen mukaansa esimerkiksi poikien ja tyttöjen oppimiserojen sekä alueellisten oppimiserojen kasvuna. Kaikkein huolestuttavimpana hän pitää sitä, että oppilaan perhetausta vaikuttaa aiempaa enemmän oppimistuloksiin.