Opettajan "traumapussi" keräsi kiitosta, mutta kaikki eivät innostuneet: "Voi oikeasti aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyvää"

Irti parisuhdeväkivallasta - Jenny Rostainin selviytymistarina 7:24
Jenny Rostain huomasi häitä suunnitellessaan, että menneisyyden traumaattiset tapahtumat alkoivat vyöryä hänen mieleensä takaumina. Nainen kirjoitti kirjan parisuhdeväkivallasta ja traumaperäisestä stressihäiriöstä, jotta ihmisillä olisi enemmän tietoa traumoista ja niiden seurauksista.

Opettajan kehittämä "pussukkaharjoitus" kerää kehuja, mutta myös kritiikkiä.

Karen Wunderlich Loewe on ollut opettaja jo 22 vuoden ajan. Kouluvuoden alkaessa nainen kehitti oppilailleen uuden tehtävän: hän kysyi lapsilta, mitä tarkoittaa, jos ihmisellä on "taakka kannettavanaan".

– Lapset sanoivat suurimmilta osin, että se tarkoittaa satuttavia asioita, joita kannat olkapäilläsi. Pyysin heitä kirjoittamaan paperille, mikä heitä vaivaa, mikä painoi raskaana heidän sydämellään, mikä heitä satutti ja niin edelleen. Ei nimiä papereihin. Lapset rypistivät paperit palloiksi ja heittivät ne huoneen poikki, Karen kuvaa keksimäänsä harjoitusta Facebookissa.

Tämän jälkeen jokainen lapsi poimi maasta toisen heittämän paperitollon ja luki sen sisällön. Lukemisen jälkeen Karen kysyi luokalta, haluaisiko kirjoittaja keskustella asiasta.

– Sanon vain, etten ole koskaan liikuttunut sillä tavalla kyyneliin kuin näiden lasten avautuessa, Karen sanoo.

"Uskon vahvasti, että oppilaani tuomitsevat toisiaan vähän vähemmän"

Papereissa kerrottiin itsemurhista, vanhemmista, jotka ovat vankilassa, perheiden huumeongelmista, kuolemasta ja syövästä. Erään oppilaan gerbiili oli kuollut.

– Lapset, jotka lukivat papereita, itkivät, koska heidän lukemansa asiat olivat rankkoja. Oppilas, joka jakoi kokemansa (jos hän päätti kertoa meille, että kyseessä on hän) itki toisinaan myös. Päivä oli emotionaalisesti kuluttava, mutta uskon vahvasti, että oppilaani tuomitsevat toisiaan vähän vähemmän, rakastavat vähän enemmän ja antavat vähän nopeammin anteeksi, Karen kirjoitti.

Kipeitä kokemuksia sisältäneet laput koottiin pussiin, joka roikkuu luokan ovella.

Jos kuva ei näy, katso se täällä.

– Jätämme pussin ovelle. Kun oppilaat lähtivät, kerroin heille, etteivät he ole yksin, heitä rakastetaan ja me tuemme toisiamme. On kunnia olla heidän opettajansa.

Kuva levisi kulovalkean lailla

Moni ihastui Karenin ideaan, ja huolia sisältäneestä pussukasta tulikin pian somehitti. Kuva levisi satojen tuhansien jakamana ympäri nettiä.

Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet kipeiden asioiden käsittelyä luokassa hyvänä asiana. Aiheesta ihailevan artikkelin Upworthy-sivustolla kirjoittanut Annie Reneau kirjoitti myöhemmin toisen artikkelin, jossa kyseenalaisti "traumapussin" idean.

– Joskus jäämme kiinni hyvän mielen jutulta tuntuvaan tarinaan emmekä huomaa, että sillä voi olla pimeä puoli, Annie kuvasi toisessa tekstissään.

Vaikeita traumoja tulisi käsitellä ammattilaisen johdolla

Vaikka vaikeista asioista puhuminen ja niiden jakaminen voi olla hyvä asia, Annie huomauttaa, ettei osannut ajatella tehtävän vaikutuksia vaikeita traumoja kokeneiden lapsen näkökulmasta.

Annie kertoo, että joidenkin tutkimusten mukaan traumaattisten kokemusten eläminen uudelleen voi lisätä ongelmia ja vaikeuttaa asian käsittelyä. Vaikeita traumoja tulisi aina käsitellä ammattilaisen johdolla, eikä opettajilla ole terapeutin koulutusta; lisäksi on mahdollista, että omien huolien jakaminen kaikkien kesken voi myös antaa kiusaajille lisäsyitä kiusata.

Karenin idea sai kritiikkiä netissä; tässä otoksessa lukee "meidän työmme ei ole olla traumaetsiviä". Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

"Tätä mallia ei tulisi seurata sokeasti"

Annie tunnustaa, ettei osannut ajatella asiaa syvemmin, vaan sortui samaan kuin monet muutkin: hän näki hyvältä vaikuttavan, ihmisiä lähentävän idean ja ihastui siihen.

– Empatian opettaminen on tärkeää, ja tapojen löytäminen siihen on haaste. Vaikka tämä kyseinen opettaja on kenties tuntenut oppilaansa hyvin ja tiennyt, miten tehdä aktiviteetista sellainen, että sillä on haluttu vaikutus, tätä mallia ei tulisi seurata sokeasti, Annie kirjoittaa.

– Optimismimme ja aikeemme voivat sokeuttaa meidät todellisuuden suhteen, joten on elintärkeää, että käytämme aikaa kaivellaksemme asioita syvemmin ennen kuin jaamme positiiviselta vaikuttavan tarinan, joka voi oikeasti aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyvää.

Lue myös:

    Uusimmat