Tilastollisesti miehet läpäisevät ajokokeen hyväksytysti useammin kuin naiset. Pyysimme lukijoitamme jakamaan ikimuistoisia tarinoita autokoulusta ja "inssistä". Lue hauskat tarinat!

Ei meitä tarvitse pelätä!

”Eka inssi jännitti niin paljon, ettei oikein muistanut katsella nopeutta, jota oli lopulta sitten hieman liikaa ajokortin saamiseen. Tokalla kerralla sitten kompensoin tämän ja ajoin todella hiljaa! Varmaan mokaisin inssin tänäkin päivänä jännityksen takia, vaikka takana onkin jo kokemusta.”

”Autokoulun opettaja oli reilusti minua vanhempi. Kerran ajon päätyttyä hän päätti avautua minulle omasta elämästään ja erostaan. Taisin istua reilun tunnin kuuntelemassa, kiltti kun olin. Toisella kertaa hän hermostui toimistolla – taisi olla palkoista epäselvyyttä. Varasi minulle ajoajan ja sanoi, että katsotaan nyt, kuka sinua tulee ajattamaan. Jäi ikävä maku. Inssi meni uusinnaksi. Ennen ajoon lähtöä inssi huusi, että ei meitä tarvitse pelätä, ollaan tavallisia ihmisiä!”

”1980-luvulla inssit olivat ihan kauheita. Astuivat auton kuin metsäsissit puhumatta mitään, ja heti kun tuli virhe, niin jarrupoljin pohjaan ja se loppu sitten siihen. Pelkäsin inssiajoa ihan kuollakseni. Neljännellä kerralla se sitten vasta meni läpi. Mutta lähes 20 vuotta olin ajamatta autoa, kun tuli niin hirveä kammo koko touhua kohtaan. Vasta 2000-luvulla ostettuani oman auton pelko hellitti ja minusta tuli loistokuski.”

”Opettaja unohti pimeänajon kokonaan! Päivää ennen inssiä sitä oli vaikea järjestää, joten ajettiin vähän omalla tavallamme: pimeäajo oli sitten 500 metriä pitkä, eikä tullut yhtään autoa tai kävelijää vastaan. Eikä hän opettanut taskuparkkia. Inssissä se piti kuitenkin tehdä muutenkin lumesta ahtaalla kadulla, eihän se onnistunut. Lisäksi meillä oli inssissä mukana joku entinen bussikuski, joka opiskeli inssiksi, ja inssityyppi tarinoikin koko ajan sen kanssa. Läpihän en silloin päässyt, mutta tokalla kerralla sitten. Niin, ja kävimme myös open kanssa lähes joka tunnilla Teboililla kahvilla!”

Sekavaa toimintaa

”Melkein joka ajotunnilla oli eri opettaja, ja kaikilla oli erilaiset ohjeet. Huh, kun siinä meni sekaisin! Mutta ekalla inssistä läpi!”

”Ajoin kuorma-autolla liian nopeaa risteykseen ja tie oli jäinen. Painuin pari metriä ojan puolelle. Mutta peruuttamalla sieltä pois päästiin!”

”Inssistä syöpyi mieleeni lause "opit ajamaan, kun ajat ekan kolarin". Aikaa on kulunut vajaa 30 vuotta, enkä näemmä vieläkään osaa ajaa!”

”Opettaja ajelutti minua omille asioilleen, ja sitten odottelin autossa. Hän oli myös ilkeä: kun en heti päässyt mäkilähdössä liikkeelle, hän huusi rumasti.”

”Yksi erikoinen tunti oli, kun autokoulun opettajaopiskelija tuli neuvomaan pelkääjän paikalle, ja opettaja oli takapenkillä. Ei mikään kiva tilanne, kun ikinä ei tiedä, osaako opiskelija neuvoa oikein ja osaako käyttää omaa rattiaan!”

”Autokoulun opettaja haki minut töistä. Hyppäsin rattiin ja lähdin ajamaan. Totesi vain, että olet sitten vissiin ennekin ajanut? Lähdettiin heti maantielle. En ole kuitenkaan ikinä ajanut niin huonosti kuin ajoin inssissä. Auto sammuikin kerran. Kädet tärisivät ja hiki valui selkää pitkin. Inssi oli tosi tiukka ukko. Takana istui toinen inssikokelas. Kuitenkin sanoi, että hyväksytty. Aloin itkemään ja halasin ukkoa. Hän oli ihan tyrmistynyt!”

”Ajoin inssissä vahingossa eri suuntaan kuin neuvottiin – pääsin kuulemma helpolla reitillä siinä kohti.”

”1970-luvun Helsingissä matkalla inssiin ajoin Vallilan kapeilla kaduilla, kun kadun varteen pysäköidystä autosta aukaistiin ovi suoraan etukulmaani. Opettaja löi jarrun pohjaan, meni ulos ja antoi tulla oven avaajalle tuutin täydeltä koulutusta pään kääntämisestä, tarkasti auton vauriot, otti tiedot mokaajasta ja tuli takaisin autoon ja totesi "jatka matkaa". Siinä sitten polvet tutisten saavuttiin inssipaikalle, inssi kyytiin – ja ajo sujui moitteetta! Kotona olin vähän järkyttynyt. Miten pystyin itseni vakauttamaan, vaikka kaikki oli niin jännittävää? PS. Ja opettajani oli siis nuori nainen."