Alkuperäinen nimi: Valkyrie. USA/Saksa 2008. Ohjaus: Bryan Singer. Käsikirjoitus: Christopher McQuarrie ja Nathan Alexander. Tuotanto: Gilbert Adler, Christopher McQuarrie, Tom Cruise. Kuvaus: Newton Thomas Sigel. Leikkaus: John Ottman. Pääosissa: Tom Cruise, Kenneth Branagh, Tom Wilkinson, Bill Nighy, Terence Stamp, Thomas Kretschmann, Carice Van Houten, Eddie Izzard, David Bamber, Tom Hollander, Harvey Friedman. Kesto: 121 min.
Mitä uskalsi odottaa Hollywood-voimin toteutetusta, toisen maailmansodan Saksaan sijoittuvasta epookista, jonka ohjaaja on surkean Superman Returns -hölmöilyn jenkkiohjaaja Bryan Singer ja saksalaisessa pääosassa, no, pitemmittä puheitta Tom Cruise? Tätä pohtivat myös saksalaiset kun autenttisia kuvauspaikkoja vongattiin. Lopulta he antoivat periksi.
Ne, jotka vastoin odotuksia ennustivat epämääräiseltä projektilta hyvää, saavat palkinnon. Adolf Hitlerin viimeiseksi jäänyttä salamurhayritystä kuvaava Operaatio Valkyrie on yksinkertaisesti vaikuttava draama. Myös eurooppalaisin silmin.
Tositapahtumin perustuva teos ei selittele tai kainostele vaan käy suoraan asiaan. Kun saksalaisten Tunisian miehityksessä toisen silmänsä ja kätensä menettänyt aristokraattieversti Claus von Stauffenberg (Cruise) päättää, että nyt tai ei koskaan, katsojakin tuntee sen nahoissaan. Eurooppaa terrorisoiva Saksa kulkee jo tuhonsa tietä. Oma henki ei ole enää niin kallis kuin isänmaan rapistuva kunnia. On pakko toimia, ja pakko toimia heti.
Führeriä ”valtakunnan pahimpana vihollisena” pitävä Stauffenberg saa mitaloituna sotasankarina tilaisuuden soluttautua Hitlerin läheisyyteen. Vuoden 1944 kesällä lappusilmä kokoaa ympärilleen takinkääntäjäjoukon ja operoi kaikkien aikojen salaliiton. Usean epäonnisen attentaatin jälkeen tarkoitus on vihdoin pamauttaa ilmaan Hitler (David Bamber), Himmler ja muu Sudenpesään kerääntynyt kaheli sakki, sekä anastaa natseilta valta.
Peitetarinana suunnitelmalle toimii Wagner-oopperan kuolemaa kylvävien Valkyyrioiden mukaan nimetty operaatio. Riskit ovat kovat. Salkkuun asennetun pommin kestävyys ja tarkkuus, sen asettajaa Stauffenbergiä hidastava yksikätisyys ja salaliittokumppanien kuten päätöksissään heikon opportunistikenraali Olbrichtin (Bill Nighy) luotettavuus. Mutta epäitsekäs vastarintamies lausuu vaimolleen (Carice Van Houten) ja lapsilleen hellät jäähyväiset ja antaa palaa.
Operaatio Valkyrien yleisilme on kirskuvan harmaa ja teräksinen. Komeasti kuvattu ja leikattu elokuva pursuaa tiukasti napitettuja univormuja, massiivisia päämajoja ja raskaasti avautuvia ovia, äriseviä saksanpaimenkoiria ja paniikinomaisesta järjestyksestään loppuun asti kiinni pitäviä sotilasrivejä. Ne kaikki ilmentävät koetun sortovallan ahdistusta ja epäinhimillisyyttä, joka oli kuviteltuja dystopioita pahempi painajainen.
Roolitus on kauttaaltaan ensiluokkainen. Etenkin brittiveteraanit Tom Wilkinson kylmäverisenä kenraali Frommina, Kenneth Branagh johtajaa vastaan junailevana pääkenraali Trescowina ja Terence Stamp salaliittoa avustavana Ludwig Beckinä tekevät hyytävän tarkkaa työtä.
46-vuotias Cruise on nyt parempi kuin koskaan. Jos skientologimiehen uralle ja yksityiselämään mahtuukin uskottavuutta nakertavia ilmiöitä, tämä elokuva riittää karistamaan viimeisetkin epäilykset hänen lahjoistaan. Hämmästyttävästi alkuperäistä kreivi Stauffenbergiä muistuttava näyttelijä välttää maneerit, sentimentaalisuuden ja tähtipullistelun. Lakonisessa määrätietoisuudessaan hän on vastaansanomaton.
Elokuvan dialogi ei onneksi sorru menneinä vuosikymmeninä suosittuun ”saksanenglantiin”, jonka töksähtely on riittänyt tekemään monista epookeista tahattoman koomisia. Cruise lukee alussa muutaman rivin päiväkirjamerkintöjään saksaksi ja siitä lähtien pamlataan reilusti brittiä.
Vaikka sotahistoriansa tunteva katsoja tietää Sudenpesän uljaan iskun epäonnistuneeksi, Operaatio Valkyrie onnistuu säilyttämään trillerimäisen jännitteensä alusta loppuun. Kasvavan uhan paino roikkuu tapahtumien yllä samaan tapaan kuin vuoden 2004 mestariteoksessa Perikato, joka kuvasi Hitlerin viimeisiä hetkiä kuolonbunkkerissa.
”Jotta jälkeen tulevat tietäisivät, että kaikki eivät alistuneet”, kuuluu Singerin elokuvan painava päälause. Stereotyyppisiä Saksa-käsityksiä ravisteleva muistutus onkin yhä tarpeellinen.
Teksti: Tuuve Aro
Katso elokuvan kuusi ensimmäistä minuuttia MTV3.fi:n sivuilla