Torinon tuomiokirkossa Pohjois-Italiassa säilytetään kangasta, jota pyhiinvaeltajat ovat perinteisesti kunnioittaneet Jeesuksen käärinliinana. Viime vuosikymmeninä sen taustaa on selvitelty sekä luonnontieteiden että historiantutkimuksen menetelmillä.
Noin neljän metrin mittaisella pellavakankaalla näkyy melko hämärästi miehen hahmo, sekä selkäpuoli että etupuoli. Ruumiissa näkyvät kidutuksen jäljet: naulanjäljet ranteissa ja jalkaterissä, pistohaava kyljessä sekä haavoja päässä. Kankaassa on pieniä jäämiä veripisaroista.
Vammat vastaavat niitä, jotka Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa syntyivät. Ne ovat muutoin tyypillisiä roomalaisten väkivaltaiselle teloitusmenetelmälle, mutta pään haavat sopivat yhteen Jeesuksen piikkikruunun kanssa. Sellainen ei kuulunut tavallisiin tapoihin.
Torinon käärinliinaa on epäilty 1300-luvulla valmistetuksi väärennökseksi. Eikä ihme, sillä kangas tuotiin pyhiinvaeltajien nähtäväksi Ranskan Lireyssä 1300-luvun puolivälissä – ilman selvyyttä, miten se oli sinne päätynyt. Toisaalta uusimmissa tutkimuksissa se on ajoitettu lähelle Jeesuksen aikaa.
Kuva on negatiivi, mikä paljastui vasta vuonna 1898. Tuolloin italialainen harrastajavalokuvaaja Secondo Pia sai luvan kuvata käärinliinaa – ja lasilevylle piirtyneessä negatiivikuvassa kasvot olivat paljon selvemmät kuin itse kankaassa.
– Käärinliinan todellinen olemus on paljastunut vasta nykyaikaisen ja monialaisen huippututkimuksen kautta, sanoo Juha Hiltunen.
– Kun näitä tieteellisiä tutkimuksia on tehty, vastustusta on tullut paljon enemmän kirkollisista piireistä kuin skeptikkojen puolelta.
Hiltusen kirja Valokuva Jeesuksesta (2019) on tuorein suomenkielinen teos aiheesta. Hiltunen itse on antropologian dosentti Oulun yliopistossa, akateemiselta taustaltaan kulttuurihistorioitsija ja antropologi.
