Mainos

Onko sinulla yksinäisen identiteetti? "Aiheuttaa enemmän surua ja hylkäämisen tunnetta kuin mikään muu"

Tilapäinen yksinäisyys on tavallista, eikä kovin vaarallista. On kuitenkin olemassa myös toisenlainen yksinäisyys – identiteettiyksinäisyys.

Koska kävit viimeksi kauppakeskuksessa?

Hyllyväleissä näkee elämän koko kirjon: lapsiperheitä, sinkkuja, miehiä, naisia. Vanhuksia, nuoria. Moni heistä on yksinäinen, toteaa Juho Saari, professori ja johtaja Itä-Suomen yliopistossa.

Yksinäisyyttä hän kuvaa ihmisen kokemaksi, emotionaaliseksi asiantilaksi, joka aiheuttaa ahdistusta.

– Yleensä yksinäisyyteen liittyy voimakas ristiriita tämänhetkisten sosiaalisen tilan ja odotusten välillä, eli, mitä ihminen odottaa elämältä versus se, mitä ihminen käytännössä kokee. Se kuilu on varsin suuri, Saari sanoo.

”Teen kahta työtä, eikä minulla ole aikaa tai voimia mihinkään muuhun. Minulla ei ole mitään keskusteltavaa kenenkään kanssa. Kukaan ei tosin koskaan huomioi minunkaan olemassaoloani eikä tule keskustelemaan kanssani.”

Yleensä yksinäisyys voidaan jakaa myös kahteen alamuotoon. Emotionaalinen yksinäisyys tarkoittaa, että ihminen tuntee olevansa yksin. Sosiaalinen yksinäisyys viittaa siihen, ettei ympärillä konkreettisesti ole ketään – ei ystävää, kaveria tai muita tärkeitä ihmisiä.

Yksinäisyys muuttaa ihmistä

Miltä yksinäisyys sitten tuntuu?

Saari tekisi eron tilapäisen ja pysyvän yksinäisyyden välille.

– Tilapäinen yksinäisyys on usein ahdistavaa, siinä on epäonnistumisen kokemusta, surullisuutta, menetystä ja niin edelleen. Se ei ole hirvittävän vakava asia. Itse kukin meistä on välillä yksinäinen, Saari kuvaa.

On kuitenkin olemassa myös toisenlainen yksinäisyys – identiteettiyksinäisyys. Se on aivan toisenlainen ongelma, Saari valottaa.

– Identiteettiyksinäisyys tarkoittaa, että kun sinut herätetään aamuyön tunteina ja sinulta kysytään, mikä olet, määrität itsesi yksinäiseksi. Et määritä itseäsi professoriksi, toimittajaksi, tai jonkun puolisoksi, vaan määrität itsesi yksinäiseksi ihmiseksi. Tämän kaltainen identiteettiyksinäisyys aiheuttaa enemmän surua, ahdistusta, epäonnistumisen ja hylkäämisen tunnetta kuin mikään muu meidän tiedossamme oleva mittari.

"Koen, että olen epäkiinnostava, asiani on yhdentekeviä, minua ei huomata tai puuttumistani ei huomata, päälleni puhutaan jatkuvalla syötöllä ja olen yhdentekevä. Nyt olen vain jäänyt syrjään omaan seuraani. Ainoa, joka vielä ei ole minua jättänyt tai ollut kuuntelematta, olen minä itse. Tuntuu, etten kuulu yhtään mihinkään, vaan olen kaikesta irtonainen ja yksin."

Jatkuva, syövä ja ihon alle menevä yksinäisyys muuttaa Saaren mukaan myös aivojen rakennetta. Se vaikuttaa terveyskäyttäytymiseen ruokailutottumuksista ja liikuntatottumuksista alkaen. Identiteettiyksinäisyys määrittää osaltaan, miten ihminen rakentaa sosiaaliset suhteensa.

– Identiteettiyksinäisyyteen liittyy erilaisten sosiaalisten tilanteiden kuvaamista negatiivisella tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sinä ja minä niin sanottuina "normaaleina ihmisinä" näemme sosiaalisen tilanteen, suhtaudumme siihen myönteisesti. Jos ihmisellä on yksinäisyys identiteettinä, hän suhtautuu siihen varauksella tai kielteisesti.

Korkea status tekee kiinnostavan

Yksinäisyyttä, sen ilmenemismuotoja ja vaikutuksia on tutkittu useilla eri tavoilla. Esimerkiksi yksilön status yhteiskunnassa on voimakkaasti kytköksissä yksinäisyyteen, kertoo Saari, joka itse tutkii parhaillaan Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulan kanssa yksinäisyyttä parisuhteissa.

– Henkilöillä, joilla on korkea yhteiskunnallinen status, yksinäisyys on hyvin matalaa tai vähäistä. Ihmisten, joiden yhteiskunnallinen status on alhainen, yksinäisyys on monin verroin korkeampaa, Saari kuvaa.

– Tässä on sellainen prosessi, että jos ihmisellä on korkea status, hän on kiinnostava muille ihmisille, muut hakeutuvat hänen ympärilleen, ja hänen on helppo lähestyä toisia. Jos henkilön status on alhainen, tilanne on päinvastainen. Sen vuoksi tiedämme, että jos katsotaan leipäjonoissa olevien tai terveysneuvontapisteissä käyvien narkomaanien yksinäisyyttä, se on kolme-, neljä- tai jopa viisinkertaisesti korkeampaa kuin väestössä yleensä.

"Isäni kuoleman jälkeen (20 vuotta sitten) äitini ja veljeni ovat jatkaneet elämäänsä kuin minua ei olisi olemassakaan. Pakollisissa juhlissa tuntuu siltä, kuin minua ei olisi olemassakaan."

Jos olet yksin, et ole huono tai epäonnistunut. Yksinäisyys ei pohjimmiltaan ole yksilön ominaisuus, vaan suuri yhteiskunnallinen kysymys.

– Tämän tiedämme siitä, että maiden väliset erot yksinäisyydessä ovat hyvin suuria. Pohjoismaat ovat itse asiassa alhaisen, eivät korkean yksinäisyyden yhteiskuntia.



Kursivoidut kohdat ovat lukijoiden tarinoita. Tarinakisassa arvotun palkinnon voitti Satu Lampinen, onnea!

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.