Tilapäinen yksinäisyys on tavallista, eikä kovin vaarallista. On kuitenkin olemassa myös toisenlainen yksinäisyys – identiteettiyksinäisyys.
Koska kävit viimeksi kauppakeskuksessa?
Hyllyväleissä näkee elämän koko kirjon: lapsiperheitä, sinkkuja, miehiä, naisia. Vanhuksia, nuoria. Moni heistä on yksinäinen, toteaa Juho Saari, professori ja johtaja Itä-Suomen yliopistossa.
Yksinäisyyttä hän kuvaa ihmisen kokemaksi, emotionaaliseksi asiantilaksi, joka aiheuttaa ahdistusta.
– Yleensä yksinäisyyteen liittyy voimakas ristiriita tämänhetkisten sosiaalisen tilan ja odotusten välillä, eli, mitä ihminen odottaa elämältä versus se, mitä ihminen käytännössä kokee. Se kuilu on varsin suuri, Saari sanoo.
”Teen kahta työtä, eikä minulla ole aikaa tai voimia mihinkään muuhun. Minulla ei ole mitään keskusteltavaa kenenkään kanssa. Kukaan ei tosin koskaan huomioi minunkaan olemassaoloani eikä tule keskustelemaan kanssani.”
Yleensä yksinäisyys voidaan jakaa myös kahteen alamuotoon. Emotionaalinen yksinäisyys tarkoittaa, että ihminen tuntee olevansa yksin. Sosiaalinen yksinäisyys viittaa siihen, ettei ympärillä konkreettisesti ole ketään – ei ystävää, kaveria tai muita tärkeitä ihmisiä.
Yksinäisyys muuttaa ihmistä
Miltä yksinäisyys sitten tuntuu?


