Olli valitsi lattialämmityksen, kuten nykyisin moni muukin. Se on miellyttävä, taloudellinen ja kosteuden kannalta paras vaihtoehto.
Ontelolaatan pinnalla kulkevien sähköasennusputkien rinnalle kaadettiin siporex-mursketta, jotta tulevalle laatalle saatiin tasainen pohja. Murskeen päälle levitettiin suodatinkangas, jolla on kaksi tehtävää: ensinnnäkin estää valumassan sekoittumisen murskeeseen, toisaalta se estaa murskeen nousemisen massan pintaan. Siporexhan on kevyttä ainetta. Seinänvierustoilla kangas nostettiin hiukan ylemmäs, jolloin massalle syntyi tavallaan kaukalo. Erityisesti nurkissa kannattaa olla tarkkana.
Kankaan päälle levitettiin teräsverkko raudoitteeksi. Verkkoon myös sidottiin lattialämmitysputket. Putket täytettiin vielä varmuuden vuoksi vedellä, etteivät ne nousisi valumassan pinnalle.
Itse tasoite pumpattiin letkuja pitkin autosta sisälle. Se poikkesi tavanomaisesta betonimassasta: tullessaan se näytti lähes vetisen ohuelta, mutta kemiallisen kuivumisen ansiosta sen päällä voi kävellä jo neljän tunnin kuluttua valusta. Ennen lattiapinnoitteen asentamista sen on sitten annettava kuivua rauhassa: nyrkkisääntö on viikko senttiä kohden, eli neljän sentin paksuisen laatan pinnoittamiseen ei pidä alkaa ennen kuin kuukausi on kulunut.
Kuivumisen kesto riippuu kuitenkin laatan paksuuden lisäksi työmaan lämpötilasta ja ilman kosteudesta, joten se on aina tarkastettava tapauskohtaisesti. Mieluummin odetetaan vähän kauemmin kuin pilataan homma hätäilemällä.