Norjan Lillehammerin 1994 olympiasyöksyn valloittanut USA:n Tommy Moe on kotimaassaan arvostettu persoona. Hän viihtyy edelleenkin suksilla ja saa kutsuja moniin kisoihin.
Jätettyään kilparinteet 1998 hän on toiminut amerikkalaisen vaateyrityksen edustustehtävissä sekä legendaarisen Jackson Holen hiihtokeskuksen lähettiläänä. Aika on vierähtänyt erilaisia tilaisuuksia kiertäen, mutta meriittilistaan kuuluvat myös jokavuotinen kutsu maineikkaan Kitzbühelin kisan seuraamiseen sekä esiintyminen elokuvassa.
Kvittfjellin olympiasyöksyrinteen valloittanut alppihiihdon lähettiläs kehuu kilpailuajoistaan vielä nykyisinkin laskevia Norjan Lasse Kjusia ja Kjetil Andre Aamodtia todella reiluiksi kavereiksi.
Jälkimmäinen hävisi Lillehammerin syöksyssä Moelle neljällä sadasosalla, mutta on sittemmin kartuttanut arvokisamitalimääränsä hurjasti ja tavoittelee Torinosta 20 mitaliaan. Voittosuksilleen Moe ei laske suurtakaan tunnearvoa, vaan kertoo niiden olevan
Vermontin Burlingtonissa sijaitsevan Dynastar-suksimerkin aulatiloissa.
- Ne ovat vain yksi pari. Käytin niitä sekä syöksyssä että
supersuurpujottelussa. Ne ovat myös aika pitkät, 220 cm, enkä koskaan käyttänyt niitä enää, sillä ne tuhoutuivat laskukelvottomiksi kisassa, muistelee Moe Torinon olympialaisten alla antamassaan haastattelussa.
Suhteistaan koviin itävaltalaislaskijoihin olympiavoittaja mainitsee niiden olleen asialliset, mutta kaveruksia ei oltu.
- Nykyään amerikkalaiset saattavat harjoitella yhdessä itävaltalaisten kanssa ja siitä voi olla kieltämättä hyötyä, sillä Itävalta on alppimaista suurin.
Moen mukaan itävaltalaisten ylivalta perustuu valtavaan satsaukseen.
Henkilökuntaa on paljon, kalustoa niin suksien kuin autojen muodossa on riittävästi ja kaikki toiminta on suunnitelmallista.
- Hienoa, että meidänkin laskijat pärjäävät. Toivottavasti se lisää
tv-näkyvyyttä USA:ssa, sillä todellisuudessa ihmiset eivät vielä kadulla tunnista kuin ehkä ja joissakin paikoissa . Euroopassa tilanne on erilainen.