Olli Lindholm: Yleisöllä ei ole yksinoikeus olla humalassa

– Kun ensimmäisen kerran kuulin Rakkaus on lumivalkoinen -kappaleen demon, ajattelin, että herranjumala – nyt alkaa tapahtua. Vaikka demo oli huonolaatuinen, tiesin, että käsissäni on mieletön biisi, Lindholm muistelee.

Lavalta tavallisiin töihin

1990-luvun alussa oli kuitenkin jakso, jolloin yhtyeellä meni niin huonosti, että Lindholm hankki siviilityön.

– Puin päälleni kravatin, kauluspaidan sekä suorat housut ja aloin ajaa taksia. Kyydissä liikemiehet joskus sanoivat, että olet sä kyllä kova jätkä, kun keikkojen lisäksi vedät tällaista rundia, muusikko muistelee.

Keikkoja ei tuolloin ollut kuin muutama kymmen vuodessa.

– Sitä ruvetaan kuvittelemaan, ettei lavalla tarvitse kuin käydä kääntymässä. Huonot keikat tuhoavat yhtyeen, Lindholm pohtii suvannon syitä.

Nuorena pitää nollata

Aiemmin Lindholm käytti alkoholia polttoaineena rankasta keikkaelämästä aiheutuvaa väsymystä ja turtumusta vastaan.

– Nuorilla miehillä se kuuluu asiaan. Yleisöllä ei ole yksinoikeus olla humalassa, Lindholm sanoo.

Nykyään hän ei juo.

– Artistin pitää myös aikuistua. Kun tulee ikää ja perhettä, voi alkaa tehdä hitaampia kappaleita ja kuunnella vaikka Radio Suomea NRJ:n sijasta.

Yön yleisöä Raumanmeren Juhannuksessa vuonna 2004.

Katso peiliin

Lindholm kiittää uransa huonoja aikoja siitä, että ne tavallaan "pelastivat koko homman".

– Pohjamudista noustaan ylös peilin kautta. On vaikea myöntää, että itsessä on vikaa, Lindholm sanoo.

Kun työstään nauttii, taso pysyy korkealla. Lindholmia ei kyllästytä laulaa samoja lauluja.

– Vaihtelemme kappaleita keikoilla paljon, vain isot hitit pysyvät. Eikä niihin voi pitkästyä, nehän menevät jengiin kuin häkä ilta toisensa jälkeen!

Yö alkaa tehdä uutta levyä ensi keväänä. Kenties Lindholm saa piankin käsiinsä uuden Rakkaus on lumivalkoisen tai Ihmisen Pojan – ja yhtye lisää rakastettuja hittejä keikoille.

Piia Simola/Studio55.fi