Eila ei tajunnut tilanteensa vakavuutta edes siinä vaiheessa, kun häntä kiidätettiin leikkauspöydälle. Sydäninfarkti tuli viisikymppiselle, perusterveelle naiselle täysin puun takaa.
Eila, 52, vietti kesäpäivää vuonna 2007 perheensä mökillä, kun hän havaitsi kolotusta olkapäässään. Viikonlopun mittaan vaivat täydentyivät närästyksellä, josta Eila ei ollut eläissään kärsinyt.
Maanantaiaamuna Eila hakeutui läheiselle terveysasemalle.
− Pyysin piikkiä olkapääkipuihin. Hoitaja halusi ottaa sydänfilmin varmuuden vuoksi. Yhtäkkiä hän meni oudon näköiseksi, Eila kertaa.
Hän haki lääkärin paikalle, joka täräytti ilmoille käsittämättömän uutisen: sinulla on sydänkohtaus päällä. Meidän on lähdettävä välittömästi sairaalaan.
Eila purskahti nauruun.
− Olin varma, että kyseessä on virhediagnoosi. Halusin takaisin töihin. En edes soittanut miehelleni, niin ihmeelliseltä koko tilanne tuntui.
Vauhdilla leikkaukseen
Sairaalassa tehdyt verikokeet ja röntgenkuvat vahvistivat terveyskeskushoitajan epäilyt. Kyseessä oli sydäninfarkti. Eila pumpattiin täyteen morfiinia ja määrättiin liotukseen veritulpan poistamiseksi. Seuraavana päivänä vuorossa olivat varjoainekuvaukset.
− Lääkäri totesi, että yksi suoni on yhä tukossa. Minut kiikutettiin niillä sanoilla pallolaajennukseen. En tiennyt yhtään mitä tapahtui, Eila kuvaa tilanteen nopeita käänteitä.
Leikkauksen jälkeen kivut yltyivät entisestään. Lääkäri epäili, että suoni oli mennyt uudestaan tukkoon. Eila joutui jälleen toimenpiteeseen.
− Tällä kertaa minuun sattui valtavasti. En ole eläissäni kokenut sellaista kipua, Eila kertoo.
Sairaalajakson ylle jäi lopulta roikkumaan ikävä epätietoisuuden varjo.
− Käteeni iskettiin tippaa ja piikkiä, suoneen laskettiin ties mitä lääkettä. Kukaan ei missään vaiheessa kertonut minulle, mitä milloinkin tapahtui. Olisin kuitenkin kaivannut kipeästi tietoa tilastani.
