USA 2002. Ohjaus ja käsikirjoitus: Randall Wallace. Perustuu Harold G. Mooren ja Joseph L. Gallowayn kirjaan. Kuvaus: Dean Semler. Leikkaus: William Hoy. Lavastus: Thomas E. Sanders. Musiikki: Nick Glennie-Smith. Tuotanto: Bruce Davey, Stephen McEveety, Randall Wallace. Pääosissa: Mel Gibson, Sam Elliott, Madeleine Stowe, Greg Kinnear, Chris Klein, Barry Pepper. Kesto: 138 min.
Randall Wallace on käsikirjoittanut kaksi suuren budjetin megaelokuvaa, Braveheartin ja Pearl Harborin, joista ensimmäinen oli suuri menestys ja toimi vaikka olikin hiukan ylipitkä. Jälkimmäinen sen sijaan karahti kiville pahan kerran Titanic-tyyppisissä haikailuissaan, mutta se ei ollut pelkästään Wallacen käsiksen vika. Nyt mies on sovittanut kankaalle eversti Harold G. Mooren omiin sotakokemuksiinsa yhdessä sotareportteri Joseph L. Gallowayn kanssa kirjoittaman kirjan.
Wallace tietenkin viihteellistää tapahtumia, jotka sijoittuvat Vietnamin sodan verisiin avaustaisteluihin. Helikopeterit kuskaavat jenkkisotilaat valtaamaan kukkulaa hyvin linnoittautuneilta ja aseistautuneilta vietnamilaisjoukoilta, jotka panevat kampoihin oikein olan takaa. Amerikkalaisia kuolee satoja ja vietnamilaisia melkein kaksi tuhatta. Amerikkalaisten joukkoa johtaa Mel Gibsonin esittämä eversti Moore.
Wallace käyttää näkökulmaa myös vienamilaisten päämajassa, mikä muistuttaa Pearl Harborista, mutta on toteutettu paremmin. Vietnamilaiset taistelevat omalla maallaan, maaplänteistä on tapeltava kynsin hampain. Wallace musituttaa alkujaksossa mieleen verilöylyn, jossa Vietnamiin tunkeutunut ranskalaisjoukko tuhottiin.
Tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan sotaan lähdetään soitellen. Kotirintama ei ole valmistautunut miestappioihin ja kun sähkeitä kaatuneitten vaimoille alkaa tippua, alkaa komminismia vastaan meren takana käytävä taistelu tuntua vähemmän glooriselta. Eversti Moore tajuaa lentävänsä roottoripäisellä ratsuväellään mahdolliseen surman suuhun, vihollisella on lähes kaikki edut puolellaan.
