Parisuhteessakin voi tuntea olevansa yksin. Ongelmia syntyy, kun kaksi aikuista jakaa talon ja perheen, muttei tunteita, ajatuksia tai toiveita. Työyhteisövalmentaja-kirjailija Tom Lundberg pohtii, mitä erillisyyden tunteelle voisi tehdä.
– Perustava kysymys on siinä, miksi kaksi ihmistä, joilla on erilaiset mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, menee yhteen, sanoo työyhteisövalmentaja-kirjailija Tom Lundberg.
Parisuhteen arkitodellisuudessa tilanne voi Lundbergin mukaan kulminoitua siihen, ettei parilla yhtäkkiä ole mitään yhteistä. Voi myös käydä niin, että parin ainoa yhteinen asia ovat lapset.
– Kuitenkin, kun lapset kasvavat, heillä alkaa olla omaa elämää. Oma kaveripiiri muodostuu keskeiseksi, vanhemmat kuljettavat harrastuksiin ja elävät rutiineja. Ei siinä oikein ole yhteistä puhuttavaa ja tekemistä, Lundberg sanoo.
Kärjistäen parin huomio jakautuu hyvin erilaisiin aiheisiin, jos toinen on kiinnostunut kulttuurista, toinen urheilusta. Myös fyysinen yhteys voi kadota, jos puolisot esimerkiksi lasten synnyttyä vieraantuvat toisistaan fyysisesti ja seksuaalisesti.
– Siinä kaksi aikuista viettää saman katon alla erillistä elämää, ja piste iin päällä on, ettei synny enää sitäkään yhteyttä.
