Mainos

Ohjaako näkymätön käsi kulutustasi? Ostoksesi kertovat paljon sinusta – ja lapsuudestasi

Suhteessa rahaan ei ole kyse numeroista: taustalla on aina tarina lapsuuden köyhyydestä, rikkaudesta, vapaasta rahankäytöstä tai säästämisopeista.

– Katsopa esimerkiksi viikon tai kuukauden ajan kauppakuittejasi. Vastaavatko ne sitä, mihin haluaisit rahasi laittaa, vai ohjaako ikään kuin ”näkymätön käsi” kulutustasi? Sanojen tasolla on helppo puhua arvoistaan, mutta niin ajan kuin rahankin käyttö paljastaa todelliset prioriteettimme. Pohjanmaalainen isäntä sanoi osuvasti, että "viimeisenä ihmisestä tulee uskoon rahapussi". Vaatii sisua ohjata oikeasti kulutusta arvojensa mukaiseksi, Unna Lehtipuu toteaa.


Unna Lehtipuu on tietokirjailija ja Viestintätoimisto Framilla Finlandin toimitusjohtaja. Kuva: Nina Kaverinen

Lehtipuun viimeisin teos, Timanttipesula, neuvoo, miten sijoitetaan paitsi rahaa, myös aikaa ja taitoja.

– Opiskelin sekä valtiotieteitä ja taloustieteitä, ja talouden etiikka, rahan psykologia ja miksi-kysymykset ovat aina provosoineet mieltä. Viimeiset kuusi vuotta olen toiminut varainhankinnan parissa World Visionilla, eli työskennellyt samanaikaisesti sekä maailman absoluuttisesti köyhimpien että rikkaimpien kanssa. Siinä työssä ihmisten suhde rahaan, kuluttamiseen ja omistamiseen näkyy kiehtovalla tavalla.

Kirjassa myös kymmenet suomalaiset kirjoittavat omia rahatarinoitaan. Niissä piirtyy kuva siitä, miten kimurantti ja vaiettu aihe raha monissa perheissä on.

Onnellisuuden kannalta ratkaisevaa ei ole rahan määrä

Jotkut elävät alle 1,9 dollarilla päivässä. He ovat maailman absoluuttisesti köyhimpiä. Samalla toiset voivat laittaa kympin sämpylään ja vitosen kahviin. Miten köyhimmät ja rikkaimmat eroavat toisistaan – vai eroavatko he?

– Ihminen on pohjimmiltaan sama, elipä hän yltäkylläisyydessä tai äärimmäisessä köyhyydessä, huolineen ja iloineen, eli suhde rahaan ei ole riippuvainen kuin osin sen määrästä. Onnellisuuden kannalta ratkaisevaa ei ole rahan määrä, vaan se, mitä rahallasi teet – sen jälkeen kun olet saanut perustarpeesi tyydytettyä, Lehtipuu sanoo.

– Köyhissä yhteisöissä näen selvemmin, miten niukkuus voi yhdistää ihmisiä työskentelemään yhteisten tavoitteiden eteen, pienilläkin resursseilla, kun taas vauraus helposti voi eristää meitä muista ihmisistä. Rahaan keskittyminen tutkitusti voi tehdä ihmisestä omavoimaisemman, ja kääntää hänet pois yhteydestä muihin. 

Lehtipuu uskoo, ettei suhteessa rahaan melkein koskaan ole kyse numeroista. Rahasuhteen taustalla on aina tarina; tarina lapsuuden köyhyydestä tai rikkaudesta, vapaasta rahankäytöstä tai säästämisopeista.

”Olen kateellinen universaalisesti siitä, etten syntynyt sivistysperheeseen,
jossa olisi ollut varallisuutta. Tunnen jatkuvasti, että olisin elämässäni päässyt pidemmälle, jos näin olisi ollut. Nyt olen joutunut koko ajan ns. takamatkalta kamppailemaan enkä kuitenkaan koskaan pääse osaksi tuota luokkaa."
– Kertomus teoksesta Timanttipesula

– Me rakennamme suhteemme rahaan jo usein varhaislapsuudessa ja imemme vanhemmiltamme ja läheisiltä asenteet rahaa ja kulutusta kohtaan. Tämä on talouden käsikirjoituksemme, jota aikuisena usein tiedostamatta toistamme. Terve suhde rahaan edellyttää, että olemme näistä asenteista tietoisia, ja pystymme tarvittaessa korjaamaan vahingolliset rahaan liittyvät käyttäytymismallit. Esimerkiksi asenteet rikkautta, köyhyyttä kohtaan nousevat usein jo hiekkalaatikon opeista.

Rahankäytön taustalla voi olla hyvä tai huono tarina. Hyvä tarina ruokkii hyvää: se antaa välineitä selviytyä, menestyä elämässä. Joskus lapsuudessa opittu malli voi kuitenkin johtaa tuhoisaan, jäykkään tai stressaavaan tapaan käyttää rahaa.

– Esimerkiksi liian suurien taloudellisten riskien ottamiseen, pakonomaiseen shoppailuun, hamstraamiseen, rahan palvontaan tai muuhun sellaiseen. Raha on usein tilastojen kärjessä stressinaiheuttajana, tai esimerkiksi parisuhteen riitojen aiheuttajana. Pakonomainen rahan välttelijä saattaa jättää laskunsa maksamatta vain siksi, että kokee raha-asiat liian ahdistavina, Lehtipuu sanoo.

"Usein liitämme rahaan ominaisuuksia, kuten turvallisuus"

”Olenko ostokseni arvoinen? Miten minulle käy, jos ostan tämän esineen? Se on aika kalliskin, onko tähän nyt kuitenkaan varaa...” Ajattelumallin tunnistaa helposti omasta rahankäytöstään. Mistä se kertoo?

”Kun jäin työttömäksi, oli ensi reaktioni hillitön pelko, pelkäsin joutuvani katuojaan. Se oli äitini pelko."
– Kertomus teoksesta Timanttipesula

– Meillä kaikilla on oma mukavuusalueemme, joka on usein jo lapsuudessa opittua, ja jossa kulutuksemme tuntuu ”oikealta”. Siltä poikkeaminen – eli kalliimman ravintola-annoksen ostaminen –  herättää helposti rahaan liittyviä piilotettuja tunteita tai jopa turvattomuutta. Tunne paljastaa meistä jotakin olennaista, sen äärelle kannattaa pysähtyä miettimään.

Omista ”vinoumista” ei kannata hätääntyä, sillä suurimalla osalla ihmisistä on omia, omalaatuisia taipumuksia rahankäytön suhteen. Joskus kaksi euroa voi kuitenkin olla vain kaksi euroa – ilman suurempia merkityksiä.

– Kun tipautan ostoskärryyn euron pantin, koen sen olevan ”vain rahaa”. Mutta usein liitämme rahaan muita ominaisuuksia, kuten turvallisuus, arvostus, rakkaus, itsetunto, Lehtipuu sanoo.

Mistä pakonomainen rahan säästäminen kertoo?

Kun raha ei ole pelkkää rahaa, ostoksemme alkavat kertoa tarinaa. Esimerkiksi runsas shoppailu voi viitata siihen, että ihminen hoitaa tunteitaan ostelemalla. Tapa voi ymmärrettävästi käydä kalliiksi.

– Shoppailu tuntuu erityisen nautinnolliselta silloin, kun takana on paha päivä, olemme epäonnistuneet tau stressaantuneet – saatamme kokea, että identiteettiämme on tallottu ja yritämme paikata menetyksen tunnetta ostamalla jotakin, joka palauttaa meidät takaisin siksi persoonaksi, joka haluaisimme olla. Toki monia muitakin syitä voi olla. Tällöin kannattaa miettiä, olisiko muita edullisempia tapoja hoitaa tarpeita ja niihin liittyviä tunteita kuin shoppailla, Lehtipuu kuvaa.

Entä, jos kukkaronnyörit eivät raotu koskaan? Mistä kertoo pakonomainen rahan säästäminen?

”Sain yllättäen ison perinnön lapsettomalta tädiltäni. Alkuhuumassa rahankäyttöni oli holtitonta, ostin paljon tarpeetonta, tarjosin ystäville kalliita illallisia ja sijoitin rahaa vastuuttomasti, koska minulla ei ollut aiempaa kokemusta niin suurien summien hallinnoimisesta. Ikään kuin jokin alitajuinen vimma veti minua pääsemään eroon rahasta mahdollisimman nopeasti."
– Kertomus teoksesta Timanttipesula

– Yleensä se liittyy turvattomuuden tunteeseen, niukkuuden kokemukseen, jota usein näemme esimerkiksi isovanhempien sukupolvessa, jotka ovat eläneet tosi niukkaa arkea. Säästäminen ei ole sinänsä pahasta, mutta ongelmiin ajava alikuluttaminen ei ole sama asia kuin tietoisesti valittu, vaatimaton ja turhaa kulutusta välttävä elämäntyyli.

Henkilökohtaisesta suhteesta rahaan ei puhuta

Usein rahasta puhuminen hävettää. Ystävältä ei voi kysyä, paljonko hän tienaa, koska se tuntuu väärältä. Samalla julkkisten ja naapureiden verotiedot kahmivat tuhansittain lukijoita aina, kun ne julkaistaan.

Asetelma on erikoinen.

– Suomessa henkilökohtaisesta suhteesta rahaan ei ole perinteisesti puhuttu. Velkaneuvojat kertovat, että edes puolisot eivät tiedä toistensa raha-asioista tai rahaan liittyvistä ongelmista. Olisi korkea aika oppia puhumaan rahasta terveesti ja avoimesti, Lehtipuu sanoo.

Raha vaivaa mieltä erityisesti silloin, kun sitä ei ole. Kun jokaista ostosta saa kaupassa ynnätä erikseen, mieleen lipuu väistämättä ajatus siitä, että runsaat tulot tekisivät elämän onnellisemmaksi.

Lehtipuun teoksen mukaan yhtäkkinen, iso muutos tutusta alkaa kuitenkin ahdistaa. Se tekee levottomaksi. Suomeksi siis: lottovoitto ei teekään onnelliseksi.

– Tylsä uutinen on, että tutkimusten mukaan onnellisuuden tunteesi lottovoitosta hiipuu jo noin vuodessa voittoa edeltäneelle tasolla. Turtumus syö ja inflatoi rahasta tulleen ilon. Kestävämpi ilo siitä rakentuu, jos voittorahan laittaa palvelemaan ylemmän tason tarpeita, kuten taitoja, kokemuksia, yhteyttä muihin ihmisiin.

”En ole lähtenyt etsimään vauraita ystäviä, pikemminkin olen karttanut vauraiden seuraa, koska minulla ei ole ollut mahdollisuutta käyttää rahaa samalla tavoin. Raha on ollut erottava, itsesensuuria lisäävä ja muista eristävä tekijä elämässäni."
– Kertomus teoksesta Timanttipesula

Nautinnon suurin vihollinen onkin Lehtipuun mukaan tottuminen – turtumus siihen, että ennen niin himoittu asia, esine tai tuote on nyt koko ajan käytettävissämme.

– Emme osaa arvostaa sitä. Siksi kannattaa pitää taukoja kulutuksessa, olivatpa ne vaatehankintoja, kahvilakäyntejä, tai muuta sellaista. Se, että pidämme taukoa tai luovumme joksikin aikaa meille tärkeistä asioista tai herkuista, palauttaa arvostuksen niitä kohtaan, Lehtipuu sanoo.

Olisi ihanaa olla jatkuvasti onnellinen siitä, mitä on jo saanut. Yleensä tämä ohje ei kuitenkaan toimi.

– Meillä on taipumus verrata itseämme aina muihin, ja vertailu voi nopeasti muuttaa onnellisuuden kateudeksi. Parasta vastalääkettä tähän on oppia jakamaan omastaan, antaa.

Lisää asiaa rahasta:



Ota osaa kyselyyn:

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.